En jaksanut eilen rustata mitaan – 12 tunnin tyopaivat alkavat tuntua. Eilen oltiin siis tutustumassa paikallisiin mallikouluihin. Ensin ajateltiin aivan pohjois-Ruandaan (KOngon ja Ugandan rajalle). Nain Malawista tulevana kay kylla kateeksi, maapera oli aivan aarimmaisen hedelmallisen nakoista (eikos se vulkaanisilla alueilla yleensa ole?) ja tulivuorimaisemat upeat. Ja kelatkaa, kouluissa oli lasi-ikkunat!!!!! Kollegat muista maista katsoivat kylla jonkun aikaa, kun jaksoin hehkuttaa ikkunoita ja hallituksen tarjoamia koulutarvikkeita. Mutta ei vaan meilla...

 

Bussi tosin jai pohjastaan jumiin magma-tielle. Joku neropatti oli keksinyt, etta voisimme ottaa ennen kokeilemattoman oikotien. Tosi hyva idea, siihen tuhraantui reilu tunti. Kuski oli aika hiilena, myohastyminen kun tarkoitti sit sita, etta kotimatka ajettiin pilkkopimeassa.

 

Toinen vierailemamme alue oli Kigalin districtissa. Siella huudettiin mulle jo paljon enemman muzungua (miten ikina se nyt keni-ruandassa kirjoitetaankaa). Asiaan kuuluvaan tapaan nahtiin tietysti myos eri kerhojen esityksia ja paljon perinteista tanssia.

 

Saa muuttui tosiaan oikein kunnolla. Etenkin siella vuoristossa oli helevatan kylma, muttei Kigali ollut paljon parempi. Facebookin statusten mukaan saa on muuttunut Malawissakin ihanan kesaiseksi. En malta odottaa, etta paasen takaisin!

EI pirsana, taalla alkoi tanaan sadekausi. Tai ainakin saatiin ensimmaiset kunnon sateet. En todellakaan odottanut (enka kylla edes toivonut, taalla on muutenkin ihan virheaa) mitaan sateita. Vaatevarasto on keratty subtrooppisen mukaan. Paivalla selvian kylla, mutta nyt illalla paleltaa.

Huomenna jakaudutaan ryhmiin, meidan ryhma matkustaa pohjois-Ruandaan Ugandan rajalle ja sitten jonnekin keskeiseen Ruandaan, aika lahelle Kigalia. Mennaan tutustumaan paikalliseen koulujarjestelmaan. Siidea, naen maisemia! Ja onhan ne koulutkin ihan kiinnostavia...

Ajettiin just Ruandan lapi Kivu-jarvelle. Maa on ihan fantastisen kaunis ja vihrea. Gorilloja ei nakynyt, mutta voip olla, etta niita vois joskus toista kertaa tulla katsastmaan.

Meidan workshopin viralloisen alun piti olla 2 tuntia sit. Meidan bussi oli myohassa ja se bussi, missa tana aamuna lentaneita tyyppeja ei vielakaan ole tullut. Sille lennolla olis siis 15 osallistujaa, joten aloittamisesta ei viela tule mitaan. Kai taa tasta.

Lauantaina luin kentalla sahkopostit. Kolmas vuosi on nyt plakkarissa, siita on siis mustaa valkoisella. Hyva nain, vaikkei Malawisa tyoskentely olekaan aina niin ihanteellista. Pohdittiin ja pohdittiin tulevaisuutta siipan kanssa heinakuussa ja koska en jaksanut alkaa hakea uusia toita, patistin pomoa  lahettamaan anomusta mun jatkosta eteenpain. On jotenkn helpottavaa, ettei nyt vahaan aikaan tarvi miettia tulevaisuutta.

Kigali on aika miellyttava kaupunki. Taalla on Lilongween verrattuna varsin vehreaa (vaikka ollaankin keskella kuivaa kautta), kehittynyttta ja jotenkin viehattavaa. Kaupunki on rakennettu kukkuloille, joten tiet vievat ylos ja alas eika turisti voi olla ihan varma, minne suuntaan seuraava katu kaartaa. Kaupungilla kavellessa en tosin voinut valttya miettimasta, minkalainen tunnelma on mahtanut olla kansanmurhan aikaan ja missa roolissa vastaantulijat ovat silloin olleet. Huomattavaa on, etta poliiseja seka jalka-/kasipuolia nakee yhtenaan. Kansanmurhamuseoon en ehtinyt ja huomenna jatketaan jo KOngon rajalle Kivu-jarvelle. Pitanee siis tulla takaisin joskus tutustumna siihen ja gorilloihin.

Terveisia Kamuzu Internationalilta! Mun reilu 27-tunnin matkani Kigaliin (iahan hyva saavutus, ottaen huomioon, etta maa on melkiin naapurissa...) on alussa, mutta alku ei ainakaan lupaa liian hyvaa. Nairobin lento on vahintaan 2 h myohassa - sinallaanhan silla ei ole mitaan merkistysta mun kannaltani, koska meidan pitaa kuitenkin yopya Nairobissa. Lisaksi sen sijaan, etta suoraan lennettais Keniaan, mennankin todella napsakasti Sambian kautta (lento pidentyy n. kolmella tunnilla). Upeaa.

No, mikas tassa on odotellessa, kentalla on loistavasti toimiva langaton verkko. Taa on siis oikeasti nopeampi kuin toimiston nettiyhteys, joten surffaaminen  kay melkein kuin lasten leikki! Kohta ehka pitaa menna patsastelemaan ministerion edustajan kanssa. Se on tyoasioissa rasittava eukko, mutta onneksi siedettava muuten. Silti reilu viikko sen ja hankalan kollegan kanssa kuulostaa jotenkin vahan piinaavalta...