Ihana, fantastinen ja hurmaava tyttäremme syntyi jo kolme viikkoa sitten. Yritin kovasti tähdätä äitienpäivään, mutta huonolla menestyksellä - lapsi syntyi seuraavana päivänä eli 11.5 klo 20.40 varsin pitkän puurtamisen jälkeen. 

Kuluneet viikot ovat menneet vähän sumussa uuteen ihmiseen tutustuessa ja totutellessa ja mini-ihmisen hoitoa opetellessa. Nyt tuntuu pikku hiljaa siltä, että arki alkaa sujua, suurimmat hormonihuurut tasaantua ja minä alan olla valmiimpi kohtaamaan maailman typyn kanssa.

Olin etukäteen vähän skeptinen, mutta elämä pienen vauvan kanssa on oikeastaan (sen rasittavuudesta huolimatta) varsin fantsua. Kaiken kruunaa tietysti Suomen kesä, josta muistamme oikeaoppisesti nauttia täysin rinnoin.

Takaraivossa jo vähän kaihertaa elokuinen Malawiin ja töihin paluu, mutta koitan olla ajattelematta asiaa liikaa edeltäkäsin ja toisaalta muistaa, että kyse on omasta valinnastamme. Kaikki sujunee kuitenkin silloin omalla painollaan!

Suomessa asumista takana kolmisen viikkoa. Kämppä on oikein asuttavassa kunnossa ja lähes kaikki valmistelut pikkukaverin saapumiseksi on tehty. Nyt kun kaiken hoidettavan on saanut alta pois, aika menee lähinä h-hetkeä odotellessa ja potiessa. Olo oli Liltsusta saavuttaessa ja ekat ajat täällä varsin hehkeä, mutta viimeisen viikon aikana on  turvotus, väsymys ja yleinen vetämättömyys ottaneet vallan. Onneksi kuitenkin vasta nyt, muuten siitrtmä olisi varmaankin ollut aika raskas.

SUomessa on kiva olla, vaikka väliaikaisuuden fiilis valtaakin välillä. Tuntuu kuin olisi pitkällä lomalla (ai mutta mähän oonkin...) ja joskus on hankalaa miettiä onko koti täällä vai Lilongwessa vai ehkä kohta jo jossian muualla. Fantsua on se, että kaikki toimii. Nettikin saatiin avatttaua noin viidessä minutissa, samoin muuttoilmoituksen tekeminen meni että humpsis vaan. Ja uusi väliaikainen ajokortti järjestyi poliisilta kahdella lomakkeella kymmenessä minutissa. Ihan mahtavaa. Koska kevätkin on saapunut, suomalaiset vaikuttavat ihan ystävällisiltä ja iloisilta... Helsinki vaikuttaa paljon monikultuurisemmalta kuin muistinkaan, joskin juopuneita on kaduilla myös paljon muistikuviani enemmän.

Et sil viisiin. laksettuun aikaan on vielä  vähän aikaa, mutta ei kyllä tunnu siltä, että ainakaan lähipäivinä mitään tapahtuisi. Taidanpa siis painua pehkuihin lepäilemään ja jatkamaan odottelua.

Paiva pulkassa. Meitsi taitaa nyt lahtea pakkaamaan ja ehka stelemaan muutamia pikku tuliaisia (jos jaksan). Seuraavan kerran vissiin paltaan sit SUomesta!

Saatiin eilen kutsu yhdelle kaverille syomaan malawilaista vuohipataa. Kaveri on siis se samainen, jonka taloon meidan piti muuttaa (mutta ei muutettukaan ainakaan viela, kun sen omat tyokuviot eivat selkiytyneet ajoissa). Tyyppi on siis ollut taalla jo yli 5 vuotta ja ehtinyt siina ajassa kerata ihan jarjettoman farmin takapihalleen. Siella on vuohia, ankkoja, kalkkunoita, kanoja ja kukko ja uusimpana hankintana marraskuulta sika. Kaveri on vaittaa, etta on hankkinut elaimet syontitarkoituksessa, mutta toistaiseksi viimeisen kahden vuoden aikana ainoastaan yksi kalkkuna on joutunut teuraaksi. Kaikki elukat on nimetty, joten kynnys syomiselle on kuitenkin korkeahko. Sian nimi on Carrie ja aanekkain vuohi on Kate Moss...

Talla viikolla tyyppi oli kuitenkin josatin syysta paattanyt lahdata yhden vuohen. Meilla oli siis eilen kunnia syoda (pimeassa - sahkokatkot on taas lisaantyneet) Atla-pataa. Oli muuten tosi maukasta, mutta illallisen aikana vaannetyt vitsit olivat aika mauttomia.

Loppuviikoksi on aivan alyttomasti kaikkea sosiaalista puuhastelua. Tanaan on kaverin syntymapaiva-drinkit, huomenna yhdessa lapsiperheessa 1 v synttarit, lauantaina norjalainen illalline. Tanaan saadaan puusepalta uudet lastenkalusteet, huomenna ruotsalainen talovahti muuttaa sisaan ja la voidaan hakea auto korjaamolta (jeejeejee!). Jossain valissa pitais kai pakatakin ja tyhjentaa vahan huushollin yleisia tiloja. Niin ja se hieroja ja pedikyyrikin...

Toiden ohella (tai siis toimistossa istuskelun oheella) olen yrittanyt metsastaa jonkun sortin valuuttaa, etta kaikki laskut saataisiin maksettua kunnialla ennen lahtoa. Hinaus jaa uuden moottorin hankinta aiheuttivat melkoisen loven kassaan, joten jonkun verran on taytynyt kikkailla, etta raahat ovat koossa. Tilanenttta ei yhtaan auta se, etta:

a) pankissa ei ole satavana dollareita. En siis voi nostaa niita dollaritililtani - mutta voisin siirtaa ne kwachatilille. Pankin kurssi on kuitenkin surkea ja menettaisi useamman sadan pankin hyvaksi. Ei kiitos siis.

b) Nordean Visa-elektron on yhtakkia lakanut ryppyilemaan. En saa nostettua silla kuin yhden noston per paiva (vaikka Suomen tililla on katetta) per automaatti. "Your service provider has declined the transaction". Kiitti vaaan Nordea - taas yksi hyva syy vaihtaa pankkia.

c) En (vielakaan) muistanut, etta kuun lopussa on ihan turhaaa kuvitella "kavaisevansa" pankissa tai automaatilla. Jonot ovat nalkavuosia pidemmat ja pahinta on se, etta kun oma vuoro vihdoin tulee, automaatti on joko tyhjentynyt rahasta kokonaan, sielta saa vain 200 kwachan (= yhden euron) seteleita TAI se on juuri suljettu huoltokatkon ajaksi.

On siis tainnut tulla muutama katteton shekki kirjoitettua... Onneksi ollaan executive-puolen asiakkaita, se ilmenee lahina siina, etta eivat evaa shekkeja vaan tili menee miinukselle. Vaan josko tanaan saisin sita valuuttaa niin olisi taas yksi stressin aihe vahemman.