Ei ollut ehka ihan niin leppoisa ja mukava viikonloppu, kun mita perjantaina toista lahtiessani toivoin. Oli kaikenlaista sahkokatkoa ja korjatun autojen jarrujen hajoamista, mutta pahin tapahtui kylla eilen illalla.

Meilla on siis kaksi yovartijaa. Pitkaan mentiin samalla miehityksella, portilla paivysti VK ja takapihalla suosikkipojumme Martin. VK:han me pyydettiin vaihtamaan joskus loppusyksysta, kun se nukkui liikaa vuorossa eika herannyt juuri mihinkaan meluun. Tilalle saatiin Moses ja Martin siirtyi vastuuvuoroon etupihalle. Moseksen luotettavuutta on pohdittu jonkun kerran, surullisen kuuluisa piikkilangan nyysiminen takapihalta kun sattui sopivasti joitakin viikkoja Moseksen palveluunastumisen jalkeen.

Perjantai-iltana Martin tuli kertmaan meille uutisia. Hanet oli siirretty (kasittaaksemme ylennetty) Rapid Response-yksikkoon eli ajelemaan pitkin kaupunkia asiakkaiden halyytysten perassa. Koitimme kysella, mahtaisko han tietaa replacementistaan mitaan, mutta ikava kylla Martinilla ei ollut hajuakaan. Perjantaina pihalla ei nakynyt muita kuin Moses, ei myoskaan lauantaina.

Eilen illalla koirat alkoivat yhtakkia haukkua Moseksen tehdessa aloituskierrostaan. Ihmettelimme miksi. Kuuden jalkeen ulkovaloja (vartsojen homma) ei oltu vielakaan sytytetty ja puhisten menin sytyttaman ne itse. Nain Moseksen retkottavan tuolissaan ja huutelin siihen suuntan, etta valot voisi kylla sytyttaa vahan aiemmin. Puoli seitseman jalkeen lahdettiin kaverin luokse grillaamaan. Vasta siina vaiheessa meita alkoi epailyttaa Moseksen kunto, tyyppi kun heilui pahemman kerran avatessaan porttia. Soitin vartijafirmaan kertoakseni, etta a) meilla on yha vain yksi vartija ja b) epailemme ko. vartijan olevan kannissa.

Palasimme kotiin vahan yhdeksan jalkeen. Portille oli ilmestynyt uusi tyyppi, mutta Moses heilui paikalla yha. Siippa kavi kattelemassa uuden vartijan ja samalla tarkisti, oliko epailymme Moseksen suhteen oikea. Ja kas, olihan se. Tyyppi oli edelleen kannissa kuin kaki. Saman tien siippa soitti filrmaan ja vaati uudemman meille ei-kannista vartijaa. Menihan siina tovi, mutta klo 22.30 G4:n auto ilmestyio portille ja ikkunasta vaklasin, etta Moses joutui keraamaan kamppeensa. Ovelle tuli koputtelemaan vastava officer, joka pahoitteli tapahtunutta.

Sietaa saamari soikoon pahoitellakin! Monenmoista jaksan ja kestan ihan vaan eksottiisuuden perusteella, mutta etta mun pitais maksaa kauheita summia kannilaisetn hyysaamisesta pihallani. Joku raja sentaan tassakin touhussa.