South Luangwan safarireissu oli kokonaisuudessaan oikein hyva, vaikka tie sinne muistuttikin enemman maissipeltoa ennen tasoitusta ja vaikka leopardi ja hyeena jaivat yha odottamaan seuraavaa vierailua. Sen verran sadekauden alkamisesta oli haittaa, etta elaimia ei nahnyt ihan samaan tahtiin kuin sadekauden loppupuolella, mutta toisaalta lintuja bongailtiin kylla sitakin enemman!!! Ihanaa oli se, etta turisteja oli huomattavasti vahemman - vaikkakin South Luangwan vierailijamaarat ovat huomatytavasti pienempia kuin esim. Kruegerissa tai Serengetissa, oli viime visiitilla autoja valilla saman kohteen aaressa turhan monta. Nyt saatiin ajella monesti ihan issekseen.

Vaikuttavinta talla reisulla oli kuitenkin ehka oppaamme Rose. Rose on ensimmainen sambialainen naisopas (muutama ulkkari on kuulema aiemminkin mestoilla ollut) eika ole paassyt tyohonsa ihan helpolla. Alunperin han opiskeli itsensa mekaanikoksi (eipa sekaan ihan tavallinen naisten ammatti nailla leveysasteilla) ja teki mekaaanikon hommia jonkin aikaa Chipatassa. Todellinen mielenkiinto kohdistui  luontoon ja elaimiin, mutta ymparisto ei juurikaan kannustanut Rosea hanen haaaveissaan. Silti han paatti pyrkia kohti niita, muuti South Luangwaan ja tyoskenteli 6 vuotta luksussafaripaikan taloudenhoitajana. Saman aikaisesti han vaivihkaa tahysi korkeammalle ja vahitellen loysi tukijoita haaveilleen (muista naisoppaista lahina...). Opiskeluissa vierahti 3 vuotta, kasittaakseni Rose teki niita osittain taloustoidensa ohessa. Kanunstusta oli kuulema hemmetin heikossa, miesten mielesta oppaan ammatti ei sovi naisille.

Vaan niinpa naytti Rose kaikille epailijoille pitkaa nenaa. Valmistuttuaan han paasi samalle tyonantajalle missa oli taloudenhoitajanakin toiminut ja on menestyksekkaasti opastanut turisteja jo kolmen vuoden ajan. Aika paheeta sanoisin.

Kun kert meidan netti on alkanut toimia nopeammin, eika jokaisen kuvan lataamisessa mene enaa useita tunteja (enaa noin 5 minuuttia per kuva!), paatin laittaa kuvia nakyville. Tyokoneella ei ollut kun pari hassua kuvaa paasiaismatkalta South Luangwasta (siis kaikkien toihin liittyvien kuvien lisaksi - ne muuten saattaisivatkin olla kiinnostavia!), joten myohemmin on ehka luvassa lisaakin vuoden aikana otettuja kuvia!

Tutkimusmatkailija tyossaan savannilla.

Urosjello, jonka parta on jo alkanut kasvaa.

Taa oli aika upea!

Poikanen olivasta noin kuukauden ikainen. Ja niin hirvean pieni!

Seepralapsikaan ei ollut viela kovin vanha. Ruskeat raidat muuttuvat mustiksi aikuistuessa.

Klisee. Mutta ah, niin totta.

Ja seeproja, leijonia, elefantteja ja lukuisia muita elaimia. Kansallispuistossa oli myos hirvea maara varikkaita lintuja (joululahjaksi saatu lintukirja seka kiikarit olivat todella kovassa kaytossa) ja loistava oppaamme bongaili niita todella taidokkaasti. Tama oli hyva aika visiteerata, poikasia nakyi melkein lajilla kuin lajilla. Kaikkein tuorein taisi olla noin kuukauden vanha norsunpoikanen, jonka kavely oli viela todella horjuvaa ja jonka napanuora roikkui yha navasta.

Robin Pope Safaris oli ihan maineensa veroinen ja meita kohdeltii kuin kuninkaita. Totesin jo ekan illan jalkeen, etta tanne on paastava uudestaan. Pakkohan safareista on nyt nauttia, kun kert nailla mailmankolkilla asutaan - etenkin kun meidat lasketaan Malawin asukkaiksi ja paasemme safareille "residence rates":lla, joka on ehka 1/4 normaalien safarien hinnoista. En usko, etta kyllastyn koskaan niihin ajeluihin tai kavelyihin. Nyt kun isot elukat on jo nahty, jaksan kiinnostua myos pienemmista ilmioista, kuten termiiteista ja pikkulinnuista.

Siippa laittaa blogiinsa kuvia viela tanaan. Mina en jaksa, kun toiden nettiyhteys on taas etanaakin hitaampi.