Taa viikko on mennyt kuin siivilla. On olut hauskaa kuulla ja katsoa siipan ihmettelyita asioista, jotka omasta mielesta ovat jo tosi arkipaivaisia... Mitaan kovin kummoista ei olla tehty, kun tosiaan kaikeit paivat olen ollut netittomalla kurssilla enka ole voinut herraa ajelutaa kaupungissa juuri lainkaan. Jalka ei eksta autoilua vielakaan.

Tanaan paasin jannittamaan ekaa kertaa oman autoni kyydissa. Pakko tunnustaa, etta mita molempia janntti. Muuten meni hyvin, mita mies nyt pari kertaa ajoi vahan turhan likeella piennarta/reuakivetysta. Kerran meinasi kolahtaa. Vaan pakkohan se on totuttaa toinen ajamaan vasemmalla, kun en tieda, koska itse paasen taas kuskiksi.

Koirat tulee illalla kylaan. Jee.