Kulttuuriorientaatio oli sangen mielenkiintoinen kokemus ja paikka missa se jarjestettiin (Mua Mission) oli hieno. Silti kotiin oli taas kiva tulla. Matkalla tuli muutaman kerran mietittya, miten hauvat voi. Hyvinhan ne, nyt uskaltaa hyvilla mielin matkustella vahan enemmankin.

Kotiin olisi ollut kuitenkin viela kivempaa tulla, jos vesilaitos olisi lahettanyt laskun oikeaan osoitteeseen eika vetta olisi poissa ollessamme katkaistu. Vielakin kivempaa olisi ollut, jos kuumavesiboileria ei oltaisi tyhjennetty niin, etta vastukset (tai mita ikina ovatkaan) eivat olisi sanoneet poks. Niinpa perjantaina ei ollut vetta eika koko viikonloppuna sitten kuumaa vetta. Tama aamu kruunantui sahkokatkoksella, joten hiustenpesua varten ei voinut edes lammittaa vetta.

Olemme molemmat kuitenkin selvasti jo kehittyneet taman reissun aikana. Kumpikaan ei sadatellut vesikatkosta mitenkaa hirveasti ja kuuman veden puutekin selatettiin olankohatuksella. Minkalaiset lehman hermot meille viela kehittyykaan!

Paikalliskulttuurista olisi juttuja kerrottavana. Jatetaan ne kuitenkin seuraavaan kertaan. Kolmen kokouksen lisaksi tyopisteeni siirrettiin lounasaikaan ja olen sen jalkeen ollut ilman tietokonetta tahan saakka. Nyt onkin aika lahtea kotiin!