Saatiin koirat ja seitseman 20 kilon sakkia koiranruokaa. Ilta meni kivasti, ihan niin kuin ennenkin. Koirat eivat olisi millaan halunnet menna yoksi ulos, mutta paatimme jatkaa edellisten omistajien kanssa yhtenaista linjaa ja asuttaa niita oisin ulkona. Joskus kahden aikaa yolla herasimme haukkumiseen. Katselin ulos ja totesni, etta koiria ei huvittanut olla pihalla, vaan ne pitivat alamoloa keittion ovella toivoen sisaanpaasya.

Aamulla kavi ilmi, etta koiria ei tosiaankaan ollut huvittanut olla koko yota autotallissa omilla tyynyilla. Ne riiviot olivat tunkeneet itsensa terassin hyttysverkosta lapi. Olkoonkin, etta hyttysverkko oli alareunasta irti. Nyt se on revennyt vyotaronkorkeudelle. Mielumminhan sita nukkuu tietenkin terassin uusilla sohvilla kuin omalla tyynylla. Grrrr!

Hauvoilel rakennettiin myos aita, jonka avulla niiden olisi tarkoitus pysya paivisin takapihalla. Tessa, joka oikea nimi pitaisi olla Uuno, paatti, ettei aita koske hanta. En ole ihan varma, meniko se jo sapaleiksi, vai tunkiko neiti itsensa aidan raosta lahtiessamme aamuulla autolla. Joka tapauksessa aina se ilmestyi uudestaan etupihalle.

Taitaa olla raskaita aikoja edessa...