Ravintolassa syominen ei taalla ole aina yhta nautinnollista kuin kotimaassa. Lilongwe, kuten jo monesti olen todennut, on todellinen tuppukyla ja siedettavia ravintoloita on kourallinen. Lukuisten koko illan ekstavien sahkokatkosten vuoksi olemme pakotettuja syomaan ulkona pari kertaa viikossa.

Etnisissa ravintoloissa syominen on ihan jees. Intialaista, kiinalaista ja korealaista ruokaa jaksaa kuitenkin vain rajatun maaran. Samoin pizzaa.

Ikava kylla mitaan muuta kunnolista taalta ei sitten saakkaan. Muut ravintolat tarjoavat kaikki samaa (ja kasittamattomasti samalta maistuvaa, siis myos ruokalajit keskenaan) satsia. Kanacurrya, missa curry on korkeitaan kastikkeen varissa ja kananpalat luilla ja janteilla varustettuja. Chamboa (paikallista kalaa) tomaattisipulikastikkeessa. Ihan ok juttuja harvemmin syotavaksi, mutta ei sentaan joka viikko.

Pahin floppi koettiin kuitenkin viime perjantaina. Koitettiin loytaa myohaiselle lounaalle paikkaa. Takalaiset ravintolat eivat yleensa ole koko paivaa auki, ne avataan joko lounaaksi tai illalliseksi tai molemmiksi, mutta valiruokailuja ei tunneta. Jouduimme tyytymaan siihen, mika oli auki. Listalla oli lupaavasti Thai-ruokaa. Vahan ihmettelin, mutta toiveikkaana otin kuitenkin luutonta kanaa vihreassa currykastikkeessa. Yllatys oli aika suuri kanan tullessa poytaan.

Se vihrea curry oltiin saatu aikaan karamellivarilla!!!!!

En oikein tiennyt, olisiko pitanyt itkea vai nauraa.