Paadyttiin lahtemaan viikonlopuksi jarvelle, kun kuuman veden tulosta ei yhakaan ollut varmuutta (nyt sita jo tulee, tosin hirvean pienella paineella). Ajettiin vahan pidemmalle, parinsadan kilometrin paahan Nkhotakotaan. 200 km on noilla pienemmilla teilla vahan eri asia, kun 200 km Suomessa. Tiet ovat kylla ihan siedettavassa kunnossa, mutta niin jarkyttavan kapeita ja kevyen liikenteen valtaamia, etta siella ei voi ajella hirvean kovaa. Etenkaan, kun yksi kollega oli just silla tiella vahan aikaa sitten pahassa onnettomuudessa vaistettyaan pyoraa ja tormattyaan sitten vastaantulijaan.

Ei tehty oikeastaan mitaan. Chillattiin rannalla ja vedessa ja siippa rakensi hiekkalinnaa. Rentouduttiin, vaikkei elama nyt niin kovin stressaavaa taalla muutenkaan ole. Illalla ihailtiin upeaa tahtitaivasta makoilemalla niemen kallioilla. Linnunrata nakyy ihan alyttoman hienosti, kun ei ole valosaastetta nakyvyytta estamassa. Nahtiin tahdenlentojakin vaikka kuinka monta. Olihan se vahan romanttistakin, tietty.

Kerrassaa fantsua. Ja taas paatettiin jo seuraava viikonloppu, koska aiotaan menna uudestaan!