Viikko pienessa kylapahasessa sai aikaan sen, etta Lilongwen "sykkeeseen" oli taas ihanaa tulla. Taalla kaikki vaikuttaa niin kovin kehittyneelta ja toimivalta... Tunnelmat on aika toisenlaiset, kun Capesta palatessa.

Tyomatka oli sangen onnistunut. Saatiin kunnan "Orphans and vulnerable children" suunnitelma tehtya (vain kohtuullisella paansarylla, stressilla ja hikoilulla) ja samalla opin aika monta asiaa kuntatason tyoskentelysta ja ihmisten kapasiteetista. Suunnitelmaa thetiin yhdessa opettajien kehittamis keskuksessa, joka sijaitsi suuren ala-asteen vieressa. Siina fasilitoinnin lomassa paasin nakemaan ja kuulemaan koulun arkea ja muutenkin tarkkailemaan kylaelamaa. 

Hauskaa oli myos seurata yhden kukon ja kanan hengailua. Ne saapuivat joka paiva saannonmukaisesti ja tepastelivat suoraan sisaan. Kukko oli ystavallinen ja ilmoitti aina kanalle hyvista murusista. Kana oli ahne porsas eika edes yrittanyt jakaa kukon kanssa mitaan. Vuohet eivat uskaltaneen sisalle saakka, kavivat kylla useaan kertaan ovella kuikuilemassa.

Lauantaina ei enaa onneksi tarvinnut theda toita ja paasin vihdoin nauttimaan kylan sijainnista jarven rannalla. Se latakko on kylla kaikkein parasta mita talla maalla on tarjota. Vesi on kuin linnunmaitoa ja ilma jatkuvasti kuin morsian. Harjoittelin aaltokelluntaa hyvalla menestyksella enka polttanut mitaan ruuminosaa!