Oltiin tanaan konsultin, opetusministerion edustajan ja yhden tyttojen koulutusta ajavan jarjeston edustajan kanssa tutustumassa kahteen kouluun Chikwawan maakunnassa. Tunnen ansainneeni palkkani talta paivalta, silla lahto oli ihanasti klo 05.45, jotta olisimme paikalla kun koulu seiskalta alkaa. Tavoitteena on siis lisatestata kysely- ja seurantalomakkeita, joiden avulla ensi viikolla suoritetaan suurimuotoinen evaluaatio.

Mun osalleni lankesi (tai sain, ihan miten vaan) luokkahuoneessa observointi seka yksi "focus group discussion" - tulkin valityksella kuitenkin, kun aika harvat maaseudulla puhuvat englantia. Aamupaivalla jututin koulun johtokunnan (school management committee) ja iltapaivalla seuraavassa koulussa yhden aitiryhman. Vanhempien kanssa keskustelu oli tosi kiinnostavaa, vaikka tulkatessa osa puheesta katoaakin. Loppujen lopuksi hirvittavan harvoin tulee mahdollisuuksia jutella kouluttamattomien malawilaisten kanssa ja kuulla, mita mielta he ovat asioista. Tyypeilla on usein paljon jarjellista sanottavaa, se etta ei ole kaynyt kun ehka 2 vuotta peruskoulua ei todellakaan tarkoita sita, ettei maailman menosta ymmartaisi. Etenkin aitiryhmalta tuli paljon hyvia pointteja. Ma olenkin yha enenevassa maarin sita mielta, etta naisissa on taman maan tulevaisuus!

Luokkahuoneessa observointi oli myos tosi kiinnostavaa. Meille oltiin valittu aika hyvatasoisia kouluja (siis maakunnan oma koulutuspaallikko oli valinnut), mutta niita kurjista kurjimpia paikkoja olen nahnyt onneksi sen verran jo, etta osaan suhteuttaa tilannetta. Vaikutti silta, etta uusi opetussuunnitelma ja sen mukanaan tuoma opetajankoulutus seka kirjat vaikuttavat aika merkittavasti opetustilanteeseen. Ko. ope ei edes tiennyt, etta olimme tulossa, mutta siita huolimatta silla oli hyvin tarkasti tehty tuntisuunnitelma, jota se noudatti tarkasti (- ja suunnitelma oltiin tehty tarkasti uuden opetusuunnitelman ohjeiden mukaan). Enimmakseen kun taalla kaytetaan kuitenkin ovenkahva-didaktiikkaa. Ero oli huikea ei-uuden-opetussuunnitelman mukaan vedettyyn tuntiin. Uudella systeemilla ollaan nimittain painettu myos uudet kirjat, joita pitaisi olla 1:1. Niilla luokka-asteilla, missa uusi ei ole viela kaytossa, on useimmiten kirjoja noin 1:10, eli niita ei paljoa iltapaivan luokassa nakynyt. Siita huolimatta opettaja sai yli sata neljasluokkalaista seuraamaan opetustaan ihan hyvin, vaikkei MITAAN muita optusvalineita ollut kaytossa kuin liitutaulu. Amazing!

Ainoa kurjuus on paansarky, jonka saan kaytannossa joka ikinen kera, kun lahden tyomatkalle. En tieda miksi, mutta takaisintullessa jouduin menemaan suoraan tunnin unille, jotta sarkylaakkeet vaikuttaisivat edes vahan.