Tama viikko on ollut ihan jarkyttavan kiireinen toissa. Olen jotenkin tahtomattani tullut nimetyksi ties mihin komiteaan ja tyoryhmaan ja talla viikolla on ollut sen seitsemantuhatta kokousta kaikkien erilaisten asioitten tiimoilta. Ilmeisesti pitaisi antaa vahan aikaansaavattomampi kuva itsesta, niin ylaportaassa nimeajille tulisi tama nimi mieleen. Talla viikolla rouva isorouva tunki itsensa mukaan kaikkiin niihin tyoryhmien kokouksiin, joten yhdestakaan ei paassyt aikaisemmin livahtamaan.

Kaikkea kummallista shittia on tullut myos niskaan. Tein raportit kollegan toista ennen joulua. Nyt itse toissa on ilmennyt kaikkia pikku kummallisuuksia ja koska mina raportoin, mina myos vastaan niista. Ainakin meidan toimiston logiikan mukaan. Mita siita, etta mina en ollut mailla enka halmeilla, kun kammit tapahtuivat. Sain paamajasta voimakkaita tunteita herattaaneen selvityspyynnon, johon kirjoitin melkoisen ponnekaan vastauksen. Onneksi lahetin sen ainoastaan kollegalle ja pyysin katsomaan, voiko moista vastausta lahettaa. Ei ilmeisesti voinut, silla nyt kellon lahestyessa viitta (tyopaivan paatyttya klo 13.30) istun yha toimistossa ja annan kollegalle lisatietoja, jotta se voi kirjoittaa hienostuneemman, mutta myoskin tulikivenkatkuisen vastuksen.

Ensi viikolla sama hassakka jatkuu. Tiistaista perjantaihin pitaisi olla tutkimassa tulvatuhojen laajuutta, mutta kun saman aikaisesti on yksi supertarkea ministerion jarjestama kaksipaivainen tapaaminen. Kaikkeen ei repea, vaikka valilla tuntuu silta, etta pakko on. Yksi kollegoista on tas osoittanut kykenemattomyytensa tehda yhtaan mitaan ja sen tyot painavat kaksi verroin meidan mudien harteita. Huvittavinta tassa on, etta terveys-osastolla on kaksinkertainen miehitys meihin verratuna, mutta tana vuonna meilla on suurempi budjetti. Ei ihme, etta toita pukkaa.