Viikonloppuna meilla oli vieraita puskasta. Suomalainen tutkijalaakari ja jenkki laakisopiskelija pysahtyivat kahdeksi yoksi matkallaan Lusakan kautta Victorian putouksille. Vieraita on aina hauskaa saada, mutta harvojen vieraiden viihdyttaminen on ollut nain helppoa. Kumpikin on ollut jo jonkin aikaa sivistyksen ulottumattomissa, joten molemmat ilahtuivat aika pienista jutuista.

Suodatinkahvi tervetulojuomana oli luksusta. Ruuan tuleminen ravintolassa alle puolen tunnin oli ihmeellista ja erityisen ihmellista oli se, etta lahes kaikkea listalla ollutta sai ilman ongelmia. Ruokakaupan valikoimat olivat suuremmoisia ja dvd:iden katselu aamulla suurta juhlaa.  

Kaikki on niin suhteellista. Vieraittenriemu pitaisi musitaa siina kohtaa, kun itsea jurpii, kun ei kaupasta taaskaan saanut sita mita oli kuvitellut tekevansa ruuaksi tai kun palvelu kestaa pitkaan. Paakaupunki kuulosti vieraiden kehumana modernilta citylta ja tehokkuuden tyyssijalta. Kunpa sen vaan muistaisi...