Nythan ma vasta tajusin… Tanaan on tasan vuosi siita, kun starttasin Helsinki-Vantaalta kohti tuntematonta.  <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Vuoteen on mahtunut monenlaista tapahtumaa ja tunnelmaa. Iloisia ja virkistavia asioita ovat olleet siipan liittyminen seuran, auringonpaiste, itsevarmuuden lisaantyminen ja taitojen ja tietojen kasvaminen tyossa, ystavien vierailu, kaikki matkat, kenttatyo, auringonpaiste, sopeutuminen rauhalliseen elamantapaan, epavarmuuden sietodon lisaantyminen ja karsivalisyyskyvyn kasvu suorastaan hammasteltaviin mittoihin. Positiivisiin asioihin kuuluvat myos oma koti ja koiru koirulaiset seka auringonpaiste.

 

Alamakiakin on vuoteen mahtunut monia ja suurimmaksi osaksi ne ovat liittyneet tyohon, eivat niinkaan taalla elamiseen. Yllattavinta on ollut ehka, etta vaikeinta ei ollut alkuinnostuksen mentya ohi vaan kotiloman jalkeen. Tokihan olin kuullut, etta ensimmaisen reissun jalkeen voi tehda tiukkaa, mutta etta nain tiukkaa... Koti-ikava on ollut voimakas. Mahan en koskaan ole ollut mikaan patriootti ja olen haikaillut ulkomaille asumaan siita saakka kun oli 17. Taalta katsottuna Suomi kuitenkin vaikuttaa onnelalta, jonne kaihoan vahan valia. Eniten on ikava ystavia. Taalla ilmassa leijuu valiaikaisuuden tunnelma, joten harva jaksaa satsata aikaa ja vaivaa todellisten ystavyyksien etsimiseen ja kehittamiseen.

 

Toissa on aika vaihtelevaa. Joko toinen viikko olen into piukalla vaantamassa jotain strategiaa tai materilaalia, joka toinen viikko vasaan heppi otsassa jotain budjettia ja raporttia. Parasta tyossa ovat kenttamatkat ja opettajien tai muun kenttahenkilokunnan kanssa tyoskentely. Vuodessa olen onnistunut tekemaan itseni tarpeelliseksi osastomme jaseneksi ja vakiinnuttamaan paikkani pomon luottotyontekijana.

 

Vaan mita tasta eteenpain?

 

Allekirjoitin juuri uuden sopimukseni seuraavaksi vuodeksi (nama tehdaan aina vuosittain). Pomo on kysynyt jaaman kolmanneksikin, mutta mitaan ei ole paperilla. Sen jalken on joko paastava kotiin tai ainakin vaihdettava maisemia. Tyo on paljon kuvitelmiani paperinmakuisempaa ja haaveilen yha kaytannonlaheisesta tyosta. Ylamaet ja alamaet varmaan tasoittuvat jonkunverran, kun tahan todellisuuteen mukautuu viela paremmin.

 

Yleisarvosana ekalle vuodelle on 8. Peruskoulussa tyoskennelleena sanoisin, etta vuosi on ollut ihan hyva, mutta parantamisen varaakin on.