On se kummaa, etten ole vielakaan taysin sataprosenttisesti onnistunut uskomaan, etta vaikka kuinka joku vakuuttaisi, etta "soitan kohta takaisin", niin sita soittoa ei lahes koskaan kuulu. Nytkin olen odottanut vuokrapuljun soittoa (soitin sinne ennen lounasta, kun lupasivat palata asiaan eilen iltapaivalla) ja taidan kohta antaa periksi ja soittaa taas kerran peraan.

Joskus porukka yllattaa - kuten se Ministerion opettajankoulusosaston tyyppi, jolle soitin eilen ja jolle itse lupasin soitella ensi viikolla asiasta uudestaan. Tyyppi oli niin innostunut, etta soitti mulle peraan jo tanaan ja kotii kovasti saada tapaamista toiseen kaupunkiin talle viikolle. Tama on ihan toista, kun se toinen ministerion ukko, jonka kanssa samaa asiaa ollaan yritetty sita samaa tapamista saada kasaan nyt kuukausitolkulla...

Etenkin isompien kaupunkien ulkopuolelle yhteydenpito on haastavaa. Kannykkaverkkoja on kaksi ja periaatteessa ne yhdessa kattavat koko maan. Yhdessa kylla, mutta erikseen onkin eri juttu. Toisissa laaneissa Celtelilla ei ole lainkaan verkkoa ja toisissa se taas on ainoa yhteydenpitomahdollisuus. Sen verran harvoin matkustan ihan periferiassa, etten vielakaan ole muistanut ostaa Telecomin sim-korttia.