Tyomatkoilla tuppaa muutenkin olemaan aika uuvuttavaa, mutta erityisesti silloin, kuin lampomittari kieppuu kentalla +39 celciuksessa, hymy on ollut aika hyytynyt. Onneksi tama matka on muuten ollut vahemman raastava (ainakin vahemman kuin odotin).Olen esittelemasssa belgialaisille rahoittajille Malawin koululaitoksen tilaa ja samalla esittelen, mita kaikkea olemme saaneet viime ja tana vuonna aikaan. Olin kuvitellut laskini tummuvan, kun pari juttua ei (minusta johtumattomista asioista) ollutkaan edennyt oletetusti. Onneksi matkan johtaja on olltu Lansi-Afrikassa toissa ja ymmartaa tata todellisuutta melko hyvin.

Toistaiseksi matkan "jannittavin" tapahtuma oli eilen, kun melkein ajoimme pikkupojan yli. N nelivuotias pikkusalli lahti ylittamaan tieta juosten (taman naimme kylla ihan hyvin ja vahan hidastimme). Tyyppa paasi meidan kaistamme yli ja puoleenvaliin toista kaistaa - kunnes yhtakkia paatti kaantya ympari ja lahtea juoksemaan toiseen suuntaan. Eli siis suoraan automme alle. Kuski veti jarrut pohjaan ja vahingoilta valtyttiin. Ihmetyttaa kylla vahan, miten tassa maassa vuohet oppivat vaistamaan autoja, mutta ihmisille homma ei tunnu menevan millaan jakeluun...