Ollessani eteleassa siippa raportoi kahteen otteeseen lyhyehkosta (mutta kunnon) sateesta. Koskapa en ollut itse niita kokemassa, minun muistikuvissani taman vuoden ensimmainen sade saatiin lauantaina. Satoi ehka vfartin verran tuutin taydelta ja ilman lampotila putosi aivan ihanasti useita asteita. Siihen saakka oltiinkin karvistelty tuulettimen alla ihan tuskissamme. Olin niin innostunut, etta oli pakko menna seisomaan sateeseen hetkeksi.

Perjantai-iltana (vai olilkos se nyt lauantian. No, anyhow - yhtena viikonlopun iltana) kuultiin pihalta kaameaa aanta. Kuulosti ihan silta kuin yovartijat olisivat ryhtyneet ajankulukseen katkomaan puistamme oksia. Siippa rupesi jo hermostumaan ja meni ikkunaan huutelemaan vartijoille - tarkoituksena arjaista, etta nyt prkele loppui se katkominen. Hammastys oli suuri kun han nakikin Martinin matkivat sadevesikourua kuin viimeista paivaa. Vartsat olivat havainneet pihalla pari kaarmetta ja olivat sitten tappaneet ne. Suurempi oli sina iltana ollut 1,5 metrinen musta mamba. Sama meininki jatkui koko viikonlopun, iltaisin kuului aina vahan matketta ja teeta viedessamme vartsat kertoivat, mita kivaa pihalta oli sina iltana loytynyt. Eilen meille esiteltiin kobran poikanen.

Hyvia vinkkeja kaarmesotaan otetaan vastaan. Ei siina mitaan, kannatan kylla rauhanomaista rinnakkaiseloa, mutta en kovin myrkyllisten kaarmehien kanssa.