Joskus lienisi syyta kuunnella omia vaistojaan. Mulla oli koko viikon jotenkin nihkea olo jarvelle lahtemisesta - ei siis lainkaan fyysisesti, mutta jotenkin vaan epailytti ja mietin aaneenkin moneen kertaan, etta pitaisko vaan jaada kotiin. Toisaalta kuitenkin halusin lahtea, seuraava jarvikeikka on varmaaan aika pitkan ajan paasta ja pikkukaverin kanssa hengaus on aika erilaista. Torstaina olin jo aivan jipoissani reissusta ja perjantaina matkaan lahdettiin hyvissa ajoin (laskettiin matka-aikaan jumppataukoja mulle) yhden meidan kaverin kansssa.

Ekat 100 km sujui oikein mallikkaasti. Sitten taivaalle alkoi kertyi mustaakin mustempia pilvia. Olisi pitanyt ymmartaa symboliikka ja kaantya kotiin.  Saatiin niskaamme oikein kunnon sade juuri siina reitin alamakiosuudella - tie on kuin suoraaan Sveitsista. Eipaa hatia mitia, matka jatkui mallikkaasti. Mutkaatien jalkeinen tie on vasta valmistunut, levea ja ihan tyhja, joten siina sopi ajella ihan reipaasti.

Kunnes... Moottori sammui vauhdissa. Siippa ohjasi tien sivuun ja tutkailtiin tilannetta. Seistiin siina jonkun aika, mutta kun moottori kaynnistyi normaalisti eika mitaan haikkaa tuntunut olevan (enaa), todettiin, etta jatketaan matkaa ja yritetaan paasta lahimpaan trading centeriin, missa saattaisi joku mekaanikkokin loytya. Ajettiin ehka viisi minuttia, kunnes moottorista alkoi kuulua kova daga-daga-daga aani. Sita ei ehtinyt kuulua kovin kauaa, kun kuului kova paukahdus, mottoorista tippui jotain ja konepellin alta alkoi nousta savua. Auto jalleen tien sivuun ja siippa salamana tutkailemaan  moottorin  tilannetta.  "Vetta ja vahan akkia" kuului komento - kahden litran vesipulloilla pystyi yllattavan hyvin sammutamaan moottoripalon.

Siina sita sitten pallisteltiin, tienposkessa hamartyvassa illassa keskella ei yhtaan mitaan. Onneksi kolmen auton porukasta me olimme ensimmaisia, joten kaveriporukka kurvasi paikalle aika kohtsilteen. Minut vaihdettiin saksalaiseen salliin, joka jai siipan ja kolmannen matkustajan kanssa odottelemaan jotakuta koydellista hinaamaan kovia kokenut Carib (ja siippa) jonnekin vahan parempaan paikkaan yoksi. Joku ystavallinen brittilady oli heidat siita sitten poiminut - oli tuntenut sympatiaa kun omale kohdalleen oli edellisviikonloppuna osunut kolmesti rengasrikko... Auto jai yoksi minimaaliseelle bensikselle - bensiksen yovartija palkattiin myos vahtimaan autoa ja seurue saatiin eventually kuskattua mokille. Jos nyt ei hyvissa ruumiin ja sielun voimissa, niin ainakin ihan kohtuullisissa olosuhteeet huomioon ottaen.