Takana on tyoviikko suoraan helvetista. Alkuviikon sikamainen kiire toimistolla yhdistettyna rahoittajien kanssa tehtyyn kenttamatkaan, jolla sain toimia sijaissyntipukkina kollegan virheelle ja pomon katteettomille lupauksille ei ollut kovin kiva kombinaatio.

Matkan paras anti oli Queen Elizabeth sairaalan keskososastoon tutustuminen. Osastolla hoidetaan ihan hirmuisen pienia keskosia (alkaen kuulema 800 grammaisista...) todella alkeellisissa olosuhteissa. Osasto on jaettu kolmeen; huonoimmassa kunnossa/ hengitysvaikeuksiset vauvat ovat "high risk" osastolla, jossa on sentaan jotain hengityslaitteita yms. "Low risk" osastolle sijoitetaan vauvat, jotka vaativat viela valvontaa (tai ovat keltaisia), mutta joilla ei ole suoranaista hengenhataa. Siella vauvat makaavat valiseinalla jaetulla poydalla alastomina ja jotenkin todella saalittavan nakoisina reppanoina  n. 35 asteen lammossa. Parhaimmassa kunnossa (adin ja vauvan kunnon huomioiden) olevat vauvat voivat paasta kenguru-osastolle. Kenguruosastolla lampotila on jo lahempana normaalia, mutta vauvat viettavat kaiken ajan ihokontaktissa aidin paidan sisalla pipo paassa. Ko. puoella ei ole tarjolla enaa oikeastaan mitaan apuvalineita tai vausteita eika osastolle edes riita koulutettuja sairaanhoitajia paivystamaan. Hoidosta vastaavat 'medical officerit', joilla on jonkun sortin koulutus terveydenhoitoon. Sairaanhoitaja kay osastolla vain tarvittaessa.

Kenguruosaston vauvat ovat yha edelleen hirmuisia raapaleita, mutta ihokontaktihoidon aloittaminen on kuulema lisannyt eloonjaamislukuja huomattavasti. Merkillepantavaa kenguruosastolla oli, etta vauvan kantajana ei valttamatta ollutkaan aiti itse. 16 potilaspaikasta ainakin muutamalla oli joko isoaiti/sisko hoitamassa vauvaa. Osastolle paasyn edellytyksena on aidin riitavan hyva kunto, mutta kunnon heiketessa (ja aidin joutuessa takaisin vuodeosastolle) hoitoon sitotunut lahisukulainen kelpaa korvaajaksi.

Tuorella aidilla oli koko vierailun ajan tippa linsissa. On ihan kasittamatonta, etta niin vahilla aineellisilla ja henkilostoresursseilla voidaan todella pelastaa vauvoja. Nyt sen taas ihan konkreettisesti muisti, mika lottovoitto Suomeen syntyminen oikeasti on. Visiitti jatti todennakoisesti kaikkiin vierailijoihin erittain voimakkan jaljen, sen verran sydantasarkeva naky se osasto oli. Kaikkein pahimmalta tuntui kuitenkin nahda kenguruosastolla pienenpieni huulihalkioinen down-poika. Kun tassa maassa on elama muutenkin rankkaa, minkalaista mahtaakaan hanen elamansa olla.