Jossain hirveassa mielenhairiossa meidan toimisto lupautui ottamaan vastaan saksalaisia lehtimiehia, jotka tarvitsivat materiaalia joulun varainkeruukampanjaan. Koska yhteydenotto tuli mulle monen mutkan kautta (ja mina sitten toimin linkkina sinne saksan paahan) ja koska meidan PR-osaston tyypit oli ja on kaikki kuka tietaa missa, jouduin ikavalla tavalla jotenkin vastuulliseksi naista vieraista. Ma tyhmatyhmatyhma kuvittelin aikaisempien kokemuksieni pohjalta, etta lehdistoa on taalla helppoa viihdyttaa... Joo niin varmaan. Ei naita.

Sina paivana kun meidan piti lahettaa niille matkaohjelma, tuli aamulla kohdepyyntoja (vaikka tata ennen olin kolmeen kertaa aiemmin kysynyt, etta mitas ne arvon vieraat nyt niin kuin haluiskaan oikeastaan nahda). Etta pitais paasta autoromuttamoon ja sitten tapaamaan tupakkapelloilta lapsityovoimaa, joka karsii nikotiinimyrkytyksesta ja sit viela kuuden paivan visiitilla piti paasta johonkin kansallispuistoon hengaamaan. Meidan external relations tyyppi oli onneksi loppuviikosta paikalla viime viikolla, joten se teki ohjelman, johon se sai jollain tapaa sisallytettya naita kaikkia, perusvisiittien lisaksi.

Ohjelma lahetettiin niille perjantaina ja sunnuntaina mulle olikin sitten tullut jo sahkoposti, jossa kiitettiin ohjelmasta, mutta kysyttiin, etta eiko millaan voitais kayda slummissa "to see real poverty..." Olin aika poyristynyt, ihan kun toi kylien koyhyys ei olis todellista. Plus etta taalla ei slummeja sanan varsinaisessa merkityksessa edes ole, kun kaikki on about yhta koyhia. Lisaksi viela uudestaan toivottiin, etta voitais tavata "a child who is exploited in the tobcco fields". Just just. Ja naiden kanssa ma nyt sitten olen aikaani kuluttanut ja toteuttanut muitakin niiden hankalia toiveita, siis sen lisaksi tietysti, etta teen ne ihan oikeat tyoni, jota varten mut tanne on palkattu.

Huomenna menaan yhteen peruskouluun koko aamupaivaksi. Ma pahoin pelkaan, etta siina menee koko paiva ja etta ne keksii taas jotain ihan alytonta, koska ne paatti perua autoromuttamovisiitin jo. Ja koska on perjantai ja meilla lopetetaan tyot 13.30, naen jo sieluni silmilla kuinka ma heppi otsassa huomenna vien niita paikasta toiseen joskus viela viiden aikan. Grrrrrr.  Olis ollut niin mukavaa paasta viettamaan vahan aikaa perheenkin parissa, etenkin kun tanaan oli Malawissa Aitienpaiva - joka kaikkialla muualla on kansallinen vapaapaiva, mutta mehan oltiin tietysti toimistossa aamusta iltaa. Grrr uudestaan!

Hyvaa Aitienpaivaa kuitenkin kaikille aideille, aidiksi tuleville ja aiksi haluaville!