Laitetaan nyt tahan Tirpankin kuulumiset kun yhteydenpito kotimaahan on puolin ja toisin aivan olematonta:

Tirppa oppi konttaamaan just ennen 10 kk paivaansa. Parempi myohaan kuin ei milloinkaan. Nyt konttaamisesta on jo tullut paaasiallinen liikkumismuoto, karkailu pihalle on ihan parasta (yhtena paivana katoin huvikseni miten kauas neiti nyt menis ja sehan kiersi koko etupihan ruoho-osuuden) ja ylospainkin yritetaan erittain ahkerasti. Toistaiseksi polviseisontaan, mutta siitakin ylettyy mainiosti kaikille pinnoille... Taputushan on ihan tosi vanha juttu, samoin heiluttaminen ja tan viikon aikana Tirppa on oppinut osoittamaan sormella asioita koko kaden sijaan.

Ekaa sanaa viela odotellaan, erittain monipuolista holinaa tulee siina maarin jatkuvasti, etta tunnistaa aitinsa tyttareksi. Oma tahto alkaa olla aina van voimakkaampi ja eilen neiti tajus, etta vaikka sanotaan ei, niin ihan hyvin voi menna tekemaan ko. kiellettya juttua ja nauraa kihertaa paalle. South Luangwassa noin pienet ei tietenkaan paase viela safariajelulle, mutta kateltiin pihalla meuhkaavia apinoita ja virtahepoja viereisessa lammessa. Ei se ehka tajunnut, mita ne oli, mutta sen selvasti ymmarsi, etta ne oli jotain uusia juttuja.

Hampaita odoteltiin kanssa ikuisuus, mutta nyt alhaalla on vihdoin kaksi pienta nokoa. Hampaiden harjaus oli eka Tirpasta tosi hubaa, mutta nyttemmin suu on alkanut piiirtya viivaksi aina kun hammasharjan ottaa esiin. Samaa viivasuuta harrastetaan myos syomisyrityksissa, eli syominen ja nukkuminen on ne kaksi asiaa, jotka ei oikein vielakaan suju. Tai oikein - eivat siis suju yhtaan. Nyt on taas monta viikkoa menty sellaisella "3 lusikallista ruokaa on liikaa" syomiskerroilla ja vanhemmat on hermoromahduken partaalla. Younet menee tolkuttoman sekaisin mista hyvansa muutoksesta, eli voitte vaan kuvitella minkalaista on nyt, kun ensi oltiin mun tyomatkalla, sitten on ollut vieraita ja palle viela oltiin Sambiassa. Juu, viime yona ei tosiaan nukuttu yhtaan.

Mutta muuten pyyhkii kylla oikein loistavasti ja Tirpasta on hurjasti iloa ja seuraa meille kaikille - vaikka Tessa ja Sheba ei aina arvostakaan Tirpn lahestymisyrityksia ihan taysin. Ma en voi tajuta, etta kohta se tayttaa jo vuoden...