Fiksumpaa olis varmaan ollut lopettaa tama Malawista muuton yhteydessa ja perustaa silloin oma Uganda-blogi, mutta parempi myohaan kuin ei milloinkaan. Tasta lahtien mut tavoittaa osoitteesta:

http://minunafrikkani2.blogspot.com

See ya babes!

Lahimpana meita sijaitsee tama:

Jatkanemme viela etsintoja.

Kibalen kansallispuisto, joka on kuuluisa simpansseistaan, jai tsekkaamatta - jatin sen seuraavaan kertaan, vaikka se olisi ollut todella kirjaimellisesti matkan varrella. Myoskaan Rwenzori-vuorille en ihan ehtinyt, mutta ensi matkalla (maaliskuussa) tgarkoituksena on menna samalle alueelle, mutta Kongon rajalla eli vuorilla sijaitsevaan Bundibugion laaniin, joten tuleepa sekin sitten nahtya.

MAtkan suurin miinuspuoli oli kylmyys. Tieisn, etta siella olisi viileampaa, mutta en sitten kuitenkaan ollut varautunut sopivalla vaatetuksella. Lampotila oli +20 c pintaan, mutta kun on tottunut Kampalan tasaiseen +26 asteeseen, piti villatakkia kayttaa koko ajan. Yolla varsinkin palelsi, sadekausi on taalla siis viela kaynnissa (joskin lopuillaan - ehka) ja sade ja sumu tekivat saasta kovin kolean.

Malawiin verrattuna kaikki nakemani alueet olivat tosi varakkaita ja hyvinvoivia. Lapsilla naki kenkia eika kouluissa ollut juurikaan oppilaita ilman koulupukuja. Yhtaan luokkaa en nahnyt puun alla opiskelemassa ja opettajillakin naytti olevan keskimaarin reilusti alla 100 opppilasta.  

Tanaan yritin vihdoin ostaa itselleni lentolippuja joululomalta takaisin. Maksuvaiheessa vaihtoehdoiksi annettiin luottokortti tai tilisiirto - valitsin luottokortin, kun Solo tunnukset jai kotiin, mutta kortti on laukussa. Ja kas - muuten maksu olis mennyt ihan kivasti, mutta lopuksi luottokortti olisi pitanyt vahvistaa nettipankissa... Kysyn taas - mit vit! Ei sit yllattaen onnistunut. 

Typerinta tassa on se, etta kaikki pitaa aina vahvistaa nettipankin tunnuksilla. Muta niita tunnuksia ei saa kun yhden liuskan kerrallaan ja seuraava myonnetaan (ja postitetaan kotiin) vasta sitten, kun edellisia on kaytetty riittavan monta. Joo ei, niita ei postiteta ulkomaille. 

Edellisen kerran olin tosi kettuuntunut Nordean mahtaviin turvapalveluihin, kun yritin maksaa Malawissa ollessani meidan uuden auton tilisiirrolla ruotsalaiselle tilille.  Summasta/ulkomaisesta pankista johtuen mun piti ylimaaraisesti varmistaa siirto. Tekstiviestilla. Jota ei malawilaisesta numerosta tietenkaan hyvaksytty. Joten sit mun piti SOITTAA Suomeen Nordean asiakaspalveluun. Ai kuinka napparaa.  Taa on siis tapahtunut kahdesti. 

Josko saisin joululomalla vaihdettua pankkia... 

Ei tahna kai selityksia tarvita...

Mulle selvis vasta tanaan, etta meilla ei tunneta lainkaan sellaista kasitetta kuin palkaton vapaa. Olin kuvitellut ottavani nelisen paivaa "ommoo lommoo", kun toiden kannalta mua ei todellakaan tarvittais taalla. Vaan kas, sepa ei kaykaan. Eli vaikka kaikki ministeriot on kiinni, koulut lomalla ja toimiston tilit suljettuna, ma en saa ottaa palkatonta vapaata vaan mun pitais pyoritella taalla peukaloitani. Just joo. EIpa tassa taas ole mitaan jarkea.

Onneksi oma pomo vaikuttaa joustavalta ja sanoi, etta voisin ehka tehda tunteja sisaan muutaman paivan verran. Katotaan, miten taa jarjestyy! 

Kampalan kadut on ihan hirveassa kunnossa, mutta mitaan ei oo tehty vuoteen. Ei, vaikka rahaa olis (tekosyina on kaytetty mita erilaisimpia asioita)  Eilen hra istuva presidentti sitten oli antanut ukaasin, etta NYT on katujen kunnossapito aloitettava. Heti!

Olishan se saattanut vaikka unohtua aanestajilta helmikuuhun menessa, jos ne kadut olis korjattu jo vaikka alkuvuodesta. Eli parempi myohaan kuin ei milloinkaan!

Paivan saavutus lienee joululomalaskurin tekeminen kokousmuistion taakse.

Eika autosta kuulu vielakaan mitaan uutta. 

Huonekalut tuli tanaan. Jippiajee! Siis ne kaikki, jotka tilattiin paikallispuusepanfirmasta. Naissa piti kestaa 2 viikkoa, mutta kesti nelja. Ei kuitenkaan haitannut, mun tyomatka kulkee sen puljun ohi ja pystyin seuraamaan hommien etenemista joka paiva (paikkoja on vierekkain nelja ja iso osa toista tehdaan kadulla). Jalki on ihan hyvaa, tosin itselle on saattanut tulla pienia arviointivirheita mittoja annettaessa. Otin kuvat suomalaisten huonekalufirmojen sivuilta ja mitat kans. En sen kummemin mallannut mittoja ja nyt vasta hokasin, etta ainakin tv-taso ja sohvapoyta olisivat saaneet olla vahan eri mittaisia...

Sanky ja patja, jotka tilattiin "luotettavalta eurooppalaiselta" eli puodista nimelta Double Dutch ei oo viela tulleet. Patjassa piti kestaa 10 paivaa ja sangyssa 4 viikkoa. En edes tieda, kauanko on jo mennyt. Firmalla on hyva maine ja kalliiit hinnat, vaikka tietenkin ne maksaa omille alihankkijoilleen murto-osan siita, mita asiakas maksaa. Ihan en tieda sita, mihin toi maine perustuu, mutta ehka ne puuttuvat kamat tulee kohta... (Sohvat on siis sita kautta ja niissakin oli aika paljon haikkaa...)

Olin taan tyomatkalla Karamojassa. TAlla kertaa ei ollut kameraa, joten kuvatodisteet uupuu. Matka oli muuten ihan onnistunut, mutta yli-italialaisessa paikassa ei ollut tilaa joten mut majoitettiin muualle. En oikeasti oo kovin nirppanokkainen, mutta jos ensi kerralla en paase itsku-mestaan, en mene ollenkaan. Kaksi yota kirppujen syotavana paikassa, jossa ei ollut juoksevaa vetta (mutta ei myoskaan annettu jattikanisterin lisaksi mitaan, minka avulla peseytya) eika vessassa ollut istuinrengasta (onko mitaan allompaa kuin muka vesivessa, jossa vain posliini, mutta ei huuhtomismahdollisuutta eika rengasta?) sai oman kodin tuntumaan paratiisilta!!!

Pomon sijainen tossa jo puhui, etta meidan pitaa ehka lahtea lounaan jalkeen kaikkien kotiin ja tehda sit toita kotoa. Jos siita nyt on mitaan apua. Kadut kuulostais (=niita kannattajia hulluu myos pitkin poikin kaupunkia ja niiden moykka kuuluuu meidan toimistoion asti) olevan aika tukossa... Vahan hirvittaa lahtea torttoilemaan autolla keskelle ihmispaljoutta, mutta en ma nyt taallakaan aio yotani nukkua!