Töiden perässä maasta muuttaminen vaatii näemmä runsaasti aikaa, rahaa ja kärsivällisyyttä. Etenkin, jos työnantajana on YK.

Viime viikolla sähköpostiin kolahti hirmuinen määrä tiedostoja, joista iso osa on erilaisia lomakkeita, jotka tulisi täyttää mitä pikimmin. Täyttämistä varten pitää hoitaa erilaisia asioita ja tarkastuksia, joiden toimittamiseen menee yllättävä pitkä aika. Lähtöpäivä taas riippuu lomakkeiden palautuksesta. Tätä menoa pääsen lähtemään ehkä joskus kesällä. Yhtälö kurssi 8-16 + ajotunnit + autokoulun teoria 17-18.30 päivittäin on tappava. Yritä siinä sitten täyttää silmät ristissä jotakin. Keskittymiskyky on nollassa, mutta ei auta.

Onneksi olen saanut hoidettua sentään jo jotain. Pakollinen lääkärintarkastus keuhkoröntgeneneineen ja satoinen labrakokeineen on lähes hoidettu (vastaanotossa olivat pyynnöstäni huolimatta varanneet liian lyhyen ajan, joten joudun menemään lääkäriin vielä uudestaan). Uudet silmälasit on tilattu (Malawissa saatavuus kuulema heikko). Passi anottu (Ai että tulikin ruma kuva).  Työvaatteita ostettu (Niitäkään ei kuulema ihan oikeasti saa, ainakaan mitään diisenttejä. Jokaisessa opaskirjasessa ja kaikkien paikalla olleiden mukaan mukaan pitää pakata NIIN PALJON KUIN MAHDOLLISTA).

Valitettavasti to-do lista on varmaan kymmenen kertaa noin pitkä. Tärkeintä olisi äkkiä päättää, haluanko lähettää rahtia vai otanko könttäsumman rahaa. Dollarinkuvat kiiliuvat jo silmissä (etenkin kun valmisteluihin on jo palanut yli 1000 €, joita minulla ei todellakaan ole), mutta toisaalta... Kuinka paskaa on viettää kolme vuotta ilman yhtään omaa tavaraa? Etenkin ajanviettokamoja pitäisi raahata kuulema pilvin pimein, koska asemapaikkani on sangen tylsä paikka eikä vapaa-ajalle ole juuri mitään tekemistä... Koko maassa ei ole edes yhtään leffateatteria, joten minua kehoitettiin viemään paaaaaljon DVD:itä ja kirjoja mukanani.  Harmi vaan, etten omista kannettavaa eikä tätä romua kannata viedä minnekään. Edessä lienee siis myös uuden tietokoneen hankinta.