Lahdon lahestyessa (vaikka ei silta kylla viela oikein tunnu eika nayta...) oon koittanut miettia, mita taalta tulee eniten ikava. Siis taloa lukuunottamatta, mulla kun on kovasti taipumusta kiintya paikkoihin...

Luulisin, etta yksi asioista, joita eniten kaipaan, on se sama, jonka arsyttaa valilla aivan sairaasti. Siis Lilongwen pysahtynyt tunnelma. Koskaan ei oo mitaan tekemista eika taalla ikina tapahdu mitaan. Sen kaanteispuolena on se, etti minnekaan tarvi lahtea ja kotona voi lotvia ihan niin paljon kuin huvittaa. Erityisesti sunnuntaisin pysahtynyt tunnelma on kasin kosketeltavissa ja vaikka jonnekin joskus lahtiskin kotona, voi olla varma, etta mitaan kamalan kovaa sapinaa ei sielta loyda. Veikkaan, etta me ei enaa ikina milloinkaan tulla asumaan nain rauhallisessa paikasssa. Suomessakin on aina mahdolista menna kauppaan tai jonnekin sunnuntaisin - taalla ei. Minibussitkin kulkee hadin tuskin.

Kampala on miljoonakaupunki ja vaikka sen asuinalueet saattaa olla hyvinkin hiljaisia sunnuntaisin, ei koko kaupunkia saa seisahtumaan millaan. Vahan jannittaakin, miten me maalaistollukat siella oikein parjataan!