Pitkaan ja hartaasti grillaaminen ja illan istuminen mukavien kavereiden kanssa perjantaina ja yleton auringonotto lauantaina piristivat vahan. Eilen olin jopa oikein hyvalla tuulella.

Tanaan taas vahan kiristaa. On se jumalauta kummaa, ettei ihmiset voi tehda sita, mita ne lupaavat. Itse pitaa hoitaa kaikki. Mikas siina, sunnuntaina on kivaa keekoilla kesamekossa hikisessa toimistossa ja yrittaa saada viimeisia palasia kohdalleen ennen huomista 05.30 lahtoa.

Onneksi sentaan tajuttiin, etta voidaan yhdistaa lomailu ja tyo. Siippa tulee sinne rantaresorttiin todennakoisesti torstaina ja sitten jaadaan viikonlopuksi (eli seuraavan kerran paivitan vasta viikon paasta). Etta ei niin pahaa, etteiko jotain hyvaakin!