Sen verran on aika siihen, etta kolmas vuosi sopimuksesta umpeutuu. Sopimustyyppi on sellainen, etta uutta jatkoa ei samaan sopimukseen voida tehda. Mita sitten tapahtuu on talla hetkella insallah, eli toistaiseksi ei ole mitaan tietoa siita, missa ollaan ja mita tehdaan. Ei kun valehtelen. On meilla suunnitelma huhtikuulle, mutta siihen se jaakin.

Rouva Isopomon kanssa ollaan kovasti keskusteltu siita, milla tavoin voitaisiin mahdollisesti loytaa mulle valiaikainen jatkopesti taalta. Mua oikeasti tarvittais edes siksi aikaa, kun meidan osaston uusi pomo on rekrytoitu ja saapunut maahan (realistinen arvio ehka kesa-heinakuussa), silla osasto on pahasti alimiehitetty eika taalla ole mun lisakseni talla hetkella ketaan kv-staffia.

Ollaankin siipan kanssa puhuttu, etta ostettais kevalla meno-paluu Malawiin, lahdettaisiin huhtikuussa lomalle Suomeen ja tultaisiin takaisin tanne toukokuussa joko olemaan viela joksikin aika tai sitten myymaan koko irtaimisto ja pistaman homma pakettiin. Vaikka toissa onkin valilla aika ahdistavaa ja turhauttavaa ja vaikka Malawi on tavallaan jo nahty, mieli tekis jaada (siis jos mahdollista) vaikka vuoden loppuun. Silla aikaa loytaisin varmaankin uuden duunin jostain maailmalta ja Suomeen tuloa voitaisiin viela vahan lykata.

Joku voisi tietty kysya, miksen ole etsinyt sita uutta duunia jo nyt. Olenhan mina, mutta viime vuoden tokalla puoliskolla ei tarjolla ollut  mitaan mita olisin voinut hakea. Jossain entisessa elamassa olisin saattanut olla kiinnostunut Afganistanista, Sudanista, Chadista tai Sierra Leonesta, mutta nyt en ole valmis jattamaan siippaa ja Tirppaa jonnekin muualle kun aiti kay vahan toissa (ovat siis non-family paikkoja). Suomestakin oon katsonut, mutta siella nyt on viela vahemman mitaan relevanttia ollut tarjolla loppukevaasta aloitettavaksi. Paluu kotimaahan on talla hetkella kuitenkin vasta kolmas vaihtoehto – jos ei mikaan muu tarppaa.