Aloin jo heittaytya todella sentimentaaliseksi lahdon suhteen ja vilkuilin ymparilleni joka paikassa "vikaa kertaa"... No, eipa tarvi enaa olla niin hirvean onneton, kun taas muistin, mika taalla mattaa.

Muuttoasioiden jarkkaily on ihan mahdotonta. Rahtifirmat 1,2 ja 3 eivat joko toimita tavaroita Ugandaan tai Suomeen (missaan nimessa eivat ainakaan noihin molempiin maihin!)- ma kun luulin, etta tana paivana maailma on kyla ja rahalla saa ja hevosella paasee. Vaan eipa juu ole. Sitten sellainenkin luksustuote kuin pahvilaatikot... Yksi firma kuulema myy pakkausmateriaalia ihan satavarmasti. Harmi vaan, etta niiden puhelinumero ei toimi eika firman toimipistekaan ole siella missa mulle kerrottin. Eika siella toisessakaan paikassa missa sen piti ihan varmasti olla.

Sitten pankkitili. Niin etta mita valia silla on, etta se on meidan tili ja erityisesti erityisesti etta kyseessa on meidan rahat. Niitapa ei ihan noin vaan a) voi nostaa b) siirtaa minnekaan muualle c) saa ainakaan dollareiksi. Sita varten tarvitaan kirje firmasta, etta olen lahdossa lopullisesti, todistus siita, etta tyosopimus paattyy ja lisaksi veroviranomaisilta kirje, jossa sanotaan, etta joo naa rahat kuuluu Empalle ja sen Siipalle ja kylla se vaan passaa, etta ne pitaa ne itsellaan. Ai niin, lisaksi pitaa palauttaa kaikki pankkikortit, shekkivihkot ja muut pankille kuuluvat asiat. Ihan kun joku tekis jotain toimimattomilla pankkikorteilla.

Se hyva puoli tasta kettuuntumisesta on, etta siita saa lisaa energiaa ja lisaksi ajatus lahdosta ei tunnu niin pahalta. Toki viela tassa on aikaa tirautella ja muistaa vaan Malawin hyvat puoletkin!