Kun tota stressia ei muuten olisi ollut kylliksi, onnistuin hankkimaan itselleni jostain viheliaisen mahataudin. Kollegat oli sita mielta, etta malariaa se on, joten kavin klinikalla testauttamassa itseni. En kuitenkaan ihan turhaa, veriarvot olivat mita sattuu ja tauti todettiin bakteeriperaiseksi infektioksi. Sunnuntai ja eilinen meni aika harakoille kuumehoureessa hortoillessa, nyt alkaa olo olla jo inhimilinen  - kiitos tujujen antibiottien ja sarkylaakkeiden, joiden nimi on vitsikkasti "Painagon".

Rahdin pitais lahtea huomenna ja mulla on sellainen fiilis, etta en edes enaa tieda, minka kaiken pitais lahtea niissa laatikoissa. No, se lahtee mika lahtee ja loput jaa. En jaksa enaa surra sita. Auton myymattomyytta kylla.