Olen vahan hammastynyt blogiini tulleesta komemntista, missa kysyttiin, eiko taalla ikina tapahdu mitaan mukavaa ja miten aion jaksaa taalla.

Minusta olen kylla kertoillut kylla kaikista mukavistakin asioista. Olen tietty myos sadatellut kaikkia kurjuuksia ja koettelemuksia, mutta olenhan myos hehkutellut kaikenlaista, viimeksi pitkaa lounastuntia, jarvea, tyomatkaa, Lilongwen tuntua oikean maaseudun jalkeen... Lisaksi olen kertonut monia juttuja aika neutraalisti. Se on lukijan silmassa, jos pitaa postausta vaikkapa tuholaistorjunnasta tai hyttysverkoista negatiivisena. Kertooko se sitten enemman lukijasta vai kirjoittajasta, jos pitaa perusarjen kuvauksia negatiivisina... Mitaan kovin merkittavaa taalla ei tosiaankaan ole sattunut, mutta ehka olen tylsa tavis, kun ei mulle Suomessakaan kovin usein tapahtunut mitaan todella merkittavaa!

Kun postaan, koitan miettia selliasia aiheita, jotka jollain tavalla poikkeavat normimenosta tai ovat itselle merkittavia (joko hyvan tai pahan milen tuottajina). Kukapa jaksaisi lukea viikkotolkulla siita, kuina on ihanaa, kuinka aurinko taas paistaa tai kuinka yha alkaa tuntua enemman kodilta tai kuinka nahtiin kavereita lounaan merkeissa.

Mutta sanottakoot nyt tassa suoraan, ettei kenellekaan tule mitaan vaarinkasityksia, etta kylla, taalla tapahtuu paljon mukaviakin asioita. Viihdyn paasaantoisesti hyvin ja arki on oikein mielluttavaa (joskin erittain tasapaksua)! En suko, etta kotiin tulee olemaan mikaan kamala kiire.