Jepjep. Voi olla, etta menee tovi jos toinenkin, ennen kuin haluan taas matkustaa busilla taalla. Sen verran jarisyttavaa on taas ollut. Jotenkin naa meidan perheen bussimatkat ei ole oikein olleet sielta parhaasta paasta tana viikonloppuna.

Perjantaina: Kuvittelin olevani hemmetin fiksu ottaessani bussin pe iltana Blantyresta Lilongween Duunin bussikuljetus olisi ollut la paivalla ja ajattelin, etta kun kert olin matkustamassa uudestaan sunnuntaina, olisi kivaa hengata vahan aikaa kotonakin. No joo, periaatteessa kylla. Oon matkannut ko. bussivuorolla ennenkin ja se on aina ollut kohtuullisen hyva ja ajassa. Sain bussiin lipun ja ehdinkin siihen viime tingassa. Bussi lahti ajallaan ja siihen asti kaikki oli hyvin. Ajattelin kylla jossain vaiheessa, etta meneepa taa hitaasti, mutta pistin sen vaan vauhtisokeuden piikkiin (olis pitanyt epailla enemman kun ilmastointi jouduttiin laittamaan melkein heti pois paalta, samoin valot). <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Ensin hajosi puhelin. Ei enaa suostunut ottamaan yhteytta mihinkaan verkkoon - edes niissa paikoissa, missa tiesin varsin hyvin Celtelin verkon olevan voimakas. Jo siina vaiheessa totesin, etta bussissa linee jotain vikaa, kun ylamaissa mentiin ehka kolmeakymppia. Sitten loppui puhelimesta akku, joten en saanut enaa kenenkaan numeroita ulos. Tassa kohtaa bussi simahti jonnekin tien viereen ja yritin lainata niita puhelimia. Kas, kenellakaan ei ollut verkkoa, oltiin jossain radioskuggassa. Oli jo selvaa, ettei mitenkaan ehdittaisi siihen aikaan perille, milloin olin kaverit halyyttanyt mua vastaan. Eihan siina muu auttanut, kun odottaa bussin korjaamista (mekaanikko oli matkassa) ja venailla etenemista sellaiseen paikkaan, missa jonkun kanssamatkaajan puhelin toimisi. Ainoa numero, jonka muistin, oli siipan ja han saikin sitten kukavan tehtavan toimia sananvalittajana. Uusi perilletuloaika (arvio) oli 22.30, minka ehka liian optimisestisesti nnoin valitettavaksi. Kaverit olivat olleet vastassa siihen aikaan, mutta kas, oltiinkin perilla vasta 23.15 (normaalin neljan tunnin sijaan matka kesti 7,5). Vahanko havetti, etta olin hyppyyttanyt porukkaa kaksi kertaa turhaa. Paasin lopulta kotiin epamaaraisella taksilla, tingattuani hintaa hyvan tovin.

Sunnuntaina oli sitten taas aika matkustaa uudestaan. Tyomatkalle koulutukseen 300 kilometrin paahan 20 tyokaverin kanssa. Porukka oli armotoman myohassa, vaikkei ketaan pitanytkaan odottaa. Sitten tajuttiin, ettei mahduta bussiin - siina on istumapaikkoja 26:lle, mutta ei tavaratilaa ja kun kaikilla oli kunnon kapsakit ja yhdella nanny, lastensanky ja turvaistuin mukana, tilaa ei todellakaan ollut kuin murto-osalle mukavasti. Matkan paastiin 1, 5 h myohassa, bussi kulki jotain kuuttakymppia ja kuski oli tottumaton bussin rattiin. Ulkona oli hevetillisen kuuma ja istuin tietty ikkunan vieressa. Koska ilmastointia ei ollut, oli pakko pitaa ikkunaa auki, jolloin paanahka paloi ja jo ennestaan paskainen tukka (aaulla ei kotona ollut sahkoa EIKA vetta...) liikaantui entisestaan ihan hirveaksi rastamoykyksi.

Jotenkin oli vahan sellainen olo, etta taman koulutuksen on parasta olla HUIPPULUOKKAA, kun logistiikan kanssa olen saanut karsia vahan turhaakin. Onneksi toistaiseksi nayttaa ihan hyvalta.