Olin tyystin (tai ehkä pikemminkin aktiivisesti) unohtanut, että porkkanat ja pikaliima voivat olla ylellisyystarvikkeita. Porkkanoita oli alkuviikosta yhtenä päivänä kaupassa, mutta kun ei typerinä silloin tajuttu ostaa, niitä ei sittemmin kauppojen tiskeillä ole näkynyt. Ainahan sitä voisi mennä torille katsastaman tilanteen, mutta kun paikalliset eivät porkkanoista mitenkään hirvesti piittaa, niin sieltäkään ei välttämättä moisia luksusvihanneksia löydä...

Pikaliimaakin tarvittiin. Tiesimme, että sitä saa kaupungin toiselta reunalta Lilongwen suurimmasta supermarketista, mutta kuvittelimm, että sitä saisi ehkä myös jotain lähempää. Väärin luultu. Inkkarin kaupasta se oli loppu, paikallisissa marketeissa ko. tuotetta ei koskan oltu myytyään kuten ei myöskään etelä-afrikkalaisten paremmassa supermarketissa. Lopulta, kun oltiin juostu läpi kauppoja kaksi päivää (se kaupungin toisella puolen oleva kauppa menee niin aikaisin kiinni, ettei sinne ehdi töiden jälkeen), löysin pikaliimaa tänään yhden inkkarin "Santa's Plaza":sta. En todella tajunnut, että sitäkin vois joutua metsästämään!

Lisäksi ihmetyttää paikallinen puhelinkäytäntä. Täällähän siis melkein kaikilla on pre-paid kännykkäliittymät. Meill myös. Ennen lähtöä käytettiin puhelimiamme ihan normaalisti ja hyvin toimi (well, ainakin kohtuullisesti). Tänne tultuamme mun puhelin toimi jonkun hetken, sitten sain viestin "sim-card registration failed". Soittaessa numeroon vastaukseksi tuli vaan viesti, ettei numeroa ole enää olemassa. Vasta eilen selvis syy: Jos ei jotain numeroa käytetä kolmeen kuukauteen, puhelinfirma sulkee kortin ja panee numeron kierrätykseen! Siis mitä hemmettiä, eikö niitä numeroita nyt riittäis tämän kokoisessa maassa muutenkin? Ei ilmeisesti. Vanhaa numeroa ei kuulema voi saada takaisin, oskin meille täti sitten pitkän vetkutuksen jälkeen suostui tekemään uudet sim-kortit vanhoille numeroille. Varoitti tosin, että eivät välttämättä toimi.

Juu ei toimi ei. Tai siis että minä voin lähettää ja vastaanottaa tekstiviestejä ja mulle voi soittaa, mutta minäpä en voi soittaa kenellekään. Jep.