Paasin/ jouduin eilen laaduntarkkailureissulle katsastamaan, minkalaisia tilaamamme 5000 tuplapulpettia ovat. Kuvittelin, etta hommasta selvittaisiin aika akkia - tarkistaisimme laadun, holisisimme vahan aikaa ja avot, palaisimme toimistoon. En ottanut huomioon, etta tama on Malawi...

Kun mita hyvansa tuotetta tilataan isoja maaria, jarjestetaan siita tarjouskilpailu, johon ehdokkaiden pitaa valmistaa tiettyjen (tarkkojen) mittojen mukaan malli. Firmoilla on siis erittain tarkka kasitys siita, mita pitaisi tuottaa. Todellinen tuotanto saattaa sitten nayttaa aika toisenlaiselta!

Valtavan verstaan omistaa yksi inkkariperhe. Inkkarit taalla ovat kovia bisnesmiehia, joten sinallaan ei yllattanyt, etta pupletin alalaatikoiden sivujen, joiden piti olla 30 cm, olivat jarjestaan 29 cm. Yhdessa pupletisssa saasto ei puun osalta ole kovin kummoinen, mutta kertokaapa se 5000:lla. Alalaatikon pohjan piti olla 12 mm vanerista - tietty tulee aika paljon halvemmaksi tehda se 9 mm vanerista. Pulpetin kannen piti olla silea ja lakattu, sen sijaan se oli karhea ja spreijattu jollain halpismaalilla, lisaksi kaikki kulmat on jatetty pyoristamatta. No joo, sattuuhan sita tekevalle...

Huvittavinta kuitenkin oli, etta se aija vaati ihan pokkana jotakuta meidan toimistostamme verstaalle tarkkailemaan laatua tayspaivaisesti. Siis mita?!?! Eikos se nimenomaan ole hanen tyonsa (ja siita lisaksi maksetaan ihan kivasti) varmistaa, etta verstaalta ei lahde paskaa ulos.  Ainakin sita kannattaisi harkita, meilta nimittain lahti kirje heti tana aamuna firmaan, etta hold your horses ja tuotanto seis! Ennen kuin virheet on korjattu, yhtaan pulpettia ei saa paastaa matkaan.

Kurjaa niille kouluille, jotaka kovasti odottavat pulpettejaan, mutta lopulta parempi ehka kuitenkin nain.