Vanhan talon naapurustossa kaikilla oli kukkoja ja kesti oman aikansa tottua niiden kieuntaan oisin.  Osa uuden talon viehatysta oli myos se, ettei laheisimmilla naapureilla kuulunut olevan elaimia. Sittemmin meidankaan kukkomme ei pahemmin ehka hairinnyt muita, tuskin kukaan edes tajuaa, etta metelin aiheuttaja on ollut kukko. Raukka ei todellakaan osaa kiekua, pitaa omituista raakivaa aanta, jonka tunnistaa kiekumiseksi vasta kun tietaa sen lintuelaimeksi. Nyt naapuriinkin (ja pahaksi onneksi molemmille puolille) on hankittu siipikarjaa.

Tana aamuna noin klo 04 kaikki kolme kiljukaulaa paattivat sitten ottaa pikku skaban siita, kuka herattaisi eniten ihmisia. Vaikkei se meidan talon edustaja osaa hommaansa kovin hyvin, ainakin siita lahtee helvetillinen meteli. Kanalahan on strategisesti sijoitettu tietenkin tontin siihen kulmaa, joka on lahinnna meidan makuuhuonetta. Lisaksi taalla ei sattuneesta syysta ole tarpeen tiivistaa ikkunoita samaan tapaan kuin Suomessa, joten samalla kun ilma kiertaa kivasti, aanetkin kuuluvat sisalle ihan toisella tavalla... 

Kun kukot lopettivat sen kilmakiljuntansa, pihalle keraantyi hetimiten jotain toisia lintuja kymmenittain. En tajua, miksi ne suosivat meidan pihaa tai mita hemmetin kottaraisia ne olivat, saati miksi niita oli niin &/%"" paljon. Sen kylla tiedan, etta niistakin lahti karmea moykka (paljon tavallista hirveampi - onko nyt joku soidinaika?). Ja sittenhan Tirppa jo herasikin klo 06. Mutta nukkuminen onkin ihan yliarvostettua puuhaa.