Sadekausi alkoi vihdoinkin kunnolla. Lilongwessa onkin ollut jarjettoman kuivaa, viime vuonna kunnon sade alkoi kuulema marraskuun puolessa valissa, nyt vasta joulukuun puoltavalia lahestyttaessa ropisee kunnolla. Viime viikon lopusta lahtien ollaan nautittu viilenneesta ilmasta ja upeista salamoista. Taalla nayttaa olevan niin, etta joko ei sada tai sitten tulee kuin esterin persiista. Useimmiten sade ei tule yksinaan vaan myrskyn saestamana. Perjantaina jopa harkittiin, olisko pitanyt ajaa kodin sijasta Capitol Hillille katselemaan myrskya. Ei sit kuitenkaan jaksettu. Sisalla on taas viileampaa ja nukkuminen onnistuu ihan eri tavalla kuin viela viikko sitten.

Sade on ihanaa ja raikastavaa ja kaikinpuolin odotettua. Van ei niin hyvaa, etteiko jotain ikavaakin: Ikkunoita on pakko pitaa kiinni iltaisin, silla lentavat hirvitykset (=pikkuotiaiset) valtaavat sisatilat. Ei mitaan hajua, mita ne ovat, mutta sisalla niista irtoavat siivet ja niita on ihan holtittomia maaria. Eilen olkkarin lattilta loytyi myos jattimainen etana, joka oli loytanyt tiensa sisalle terassin ja olkkain valisen oven alta. Yak.

Sateesta seuraa myos kamalia kuoppia tiehen. Asfaltissa olevat pienimmatkin kuopat suurenevat vahdilla. Jos viikossa kuoppa on kasvanut kolminkertaiseksi, mita se liekaan kun sadekausi on ohitse? Lisaksi sadekaudella sisalla on koko ajan kuraista. Vaikka ulkona kuivuukin sateen jalkeen aika akkia, ehtivat koiranperkeleet kuitenkin tonkimaan pihalla johonkin ja kurajalkia saa pyyhkia lattioilta jatkuvasti. Sadekauden opetus: ala ikina hanki valkoisia lattioita!

Vaihtelun vuoksi tama on kuitenkin aika kivaa. Eilen oli niin viileaa, etta kotona sai kayttaa pitkahihaista ja illalla ravintolaan mentaessa capri-housut eivat hiostaneet! Upeaaa! Ja hyvaa totuttelua Suomen oloihin!