Onnistuin vihdoinkin hankimaan itselleni harrastuksen. Siipan ansiota kaikki - se kyllastyi kotona ja kaupungilla hengaamiseen niin, etta hankki meille punttisalille perhekortin. Kaupungissa on nelja (!!! huom. ja tama on sentaan paakaupunki) punttista, kaikki aika pienia ja kehnoja. Kortti on sille meita kaikkei lahimmalle, lahelle on helpompaa lahtea. Vaikka sama se kai olisi, autolla sinne on kuitenkin pimealla pakko menna.

Sali on tosiaan pieni ja aika kulahtanut. Onneksi sielta loytyy kuitenkin kaikki valttamaton. Olin itse perjantaina ekaa kertaa ja eilen sitten taas uudestaan. Sohvaperunailun jalkeen liikkuminen tuntuu todella hyvalta. Juoksumatolle en viela uskalla holkkaamaan, nilkka ei ole viela ihan niin parantunut. Mutta polkeminen oli kivaa sekin. Ja kevyt painojen nostelu. Onneksi en villiintynyt rehkimaan liikaa, joten lihakset eivat menneet pahasti jumiin.

Ennen kaikkea liikkuminen teki hyvaa paakopalle. Vahan alkoi pipo jo kiristaa. Nyt taas jaksan suhtautua koko tahan paikkaan huumorilla. Onhan se kokemus sekin, etta asuu Afrikan Perahikialla pari vuotta :)