Olen ihan ymmyrkainen ihmetyksesta! Ilmeisesti tasta maasta loytyy viela ihmisia, joihin entisen pressan tartuttama paivarahavimma ei ole viela tarttunut.

Kaksi viikkoa sitten meilla oli kaksipaivainen ministerion koollekutsuma, meidan maksama tapaaminen. Yleensa kaikki ovat tottuneet kuittaamaan paivarahoja ihan pelkasta lasnaolosta - sita todella kutsutaan "siting allowance":ksi. Meilla ei vuosisuunnitelmaa oltu viela allekirjoitettu, kun ko. tapahtumaa suunniteltiin, joten kateista ei viela voitu liikutella partnereille (sen sijaan hotelleita ym. kylla). Niinpa ilmoitin ministeriolle, etta me maksetaan viulut, mutta paivarahoja ei kyllakaan kyeta hoitamaan. Siita huolimatta paikalla oli kahden paivan ajan 20 henkea, jotka kaiken lisaksi kohtalaisen innokkaasti ottivat osaa workshopin kulkuun.

Tanaan tavattiin samasta porukasta koostetun tyoryhman kansssa. Ja ihmeellista kylla -kaikki osapuolet ilmeistyvat paikalle lahes oikeaan aikaan, osaallistuivat tyontekoon aktiivisesti ja kaiken lisaksi vapaaehtoisesti ottivat osan jaetusta tyotaakasta. Kuukauden paasta tavataan taas tyostamaan "kotitehtavista" manuaalia ja ministerion pomo ehdotti, etta voitaisiinko tama kolmipaivainen sessio millaan pitaa meidan neuvotteluhuoneessa, jotta ei syntysi kuluja!!!!!! Tama on ihan ennen kuulumatonta, kollega kun just taisteli toisen ministerion samantasoisen pomon kanssa siita, onko mitaan jarkea raahata 115 henkea pariksi viikoksi Malawin kalleimpaan hotelliin meidan rahoilla suorittamaan viimesimman sektoriohjelman tarkistusta.