Viime aikoina ollaan kovasti pohdittu, jaksasiko nahda vaivaa ja etsia uuden kodin ja muuttaa. Vai pitaako vaan sinnitella ja kirota.

Viihdymme kylla talossamme, mutta... Vuokran nosto (vaikkei mitaan niitga korjauksia olla tehty, mitka luvattiin jo silloin kun muutin sisaan), puuttuvat lattialaatat ("This takes 2-3 days...") kolmesta huoneesta ja nyt uutuutena ei valoja koko "makuusiivessa" (eli kaytavassa, makuuhuoneissa, kylppareissa) eika myoskaan etupihalla. Sahkari kavi tanaan - mitaan ei voi tehda kovin akkia. Vika on jossain maanalaisessa kaapelissa, joka pitaa vaihtaa. Ko. kaapelia saa Malawissa vain Blantyresta ja toimitusaika on noin viikko. Eli kuukausi.

Harmittaa maksaa sikana siita, etta jotuuu asumaan puolivillaisesti. Kyllahan noin muut nyt viela, mutta valojen puute on aikamoinen riesa. Taalla kun on pimeaa, niin on sitten todella pimeaa eika mitaan hamaraa. Taskulampun valossa ei ihan kaikki onnistu ja kysessa on jossain maarin myos turvallisuuskysymys. Talojen ryostot ovat taas yleistyneet ja kunnollinen valaistus on yksi parhaista keinoista pitaa rosmot poissa.

Uuden kodin etsinta on vaan niin vaivalloista ja hankalaa, etten tieda, viitsitaanko siihen ruveta. Asunto saa tyopaikan puolesta olla vain kuudella asuinalueella, ja useimmat talo nailla alueilla ovat ihan liian valtavia (ja torkean kallita) meille. Lisaksi pitaa miettia liikennetta - kuten sanottu, taalla on vain yksi tie, joka yhdistaa vanhankaupungin ja uuden kaupungin. Vaikkeivat liikenemaarat olekaan valtavia, tukkeutuu tie kuitenkin joka ikinen aamu ja iltapaiva. Ja lounasaikaan. Koska taalla ei myoskaan ole missaan talossa mitaan liittymia tms. valmiina, uusien putkien vetaminen pesukonettaa varten samoin kuin telkkarin piuhojen liittamiseen menisi taas ika ja terveys. Mutta jos vanhan talon ongelmat tasta viela lisaantyvat, pitanee harkita asiaa vakavasti!