Sain noin kuukausi sitten joukkokirjeen, jossa kahdelle Rhodesian koiralle (toinen ¾) etsittiin uutta kotia. Hetken pahkailtyani ja kotimaahan konsultoituani meilasin omistajalle, Tylerille ja kysyin, ovatko koirat viela vapaina. Uutta omistajaa ei viela ollut loytynyt, niinpa yhtena lauantaina kavin katsastamassa ne. Ensin vahan pelastyin niiden kokoa, mutta sovin kuitenkin, etta koirat tulisivat meille koekylaan jonain viikonloppuna (nykyiset omistajat halusivat loytaa parhaan mahdollisen kodin koirille, joten he kayttivat niita koekylassa eri ehdokkaiden luona). <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Perjantaina Tyler kavelytti koirat meille. Viela siina vaiheessa olin vahan eparoiva, koirien koko on tosiaan jotain ihan muuta kun mihin olen tottunut ja jos ihan totta puhutaan, pelkaan isoja koiria. Aluksi naytti silta, etta Sheba ja Tessa tulisivat riehumaan pihalla miten sattuu. Se oli kuitenkin ohi meneva vaihe ja jos samana iltana potkottelimme tyytyvaisina olohuoneessa, mina sohvalla ja koirat lattialla.

 

Uskaltauduin viikonlopun aikana jopa kavelyttamaan tyttoja aluellamme ilman kaulapantaa. Kavely sujui muuten erinomaisesti (molemmat koirat ovat tosi tottelevaisia ja kiltteja ihmisille), mutta en tajunnut, etta alueella olisi pari taloa, jossa on koiria, mutta ei porttia. Sheba, joka ei hirveasti tykka muista koirista, syoksyi kuin ohjus portista sisaan ja aloitti tappelun talon koiran kanssa. Ihan pikkuisen nolotti, mutta paras takstiikka tuntui olevan jatkaa matkaa, koska Sheba seuraa erinomaisen hienosti.

 

Sunnuntaina Anna haki koirat kotiin. Molemmat osapuolet (mina ja koirat) tuntuivat olevan erinomaisen tytyvaisia vierailuun. Myohemmin illalla Anna viela soitti peraan ja kertoi, etta jos edelleen haluan koirat, he paatysivat antamaan ne minulle. 12.7 kotonamme siis asuu kaksi suurta, pelottavan nakoista, mutta kilttia koiraa. Nyt pitaa aloittaa kissan etsinta, jotta se ehtii kotiutua ennen koiria!