Kotiin on ihanaa paasta kaymaan. Paasta vahaksi aikaa irti toihin liittyvista poliittista kommervenkeista, byrokratiasta ja paperinpyorittamisesta, jotka ovat omiaan tukahduttaman sen ajatuksen, miksi oikeastaan olen Malawissa ja miksi koen, etta kehitysyhteistyota tulee tehda. Voi olla, etta minulle sopisi YK:ta paremmin ruohojuuritason kansalaisjarjestotyoskentely, mutta sita on aika viela pohtia taalla moneen otteeseen. 

Vaikka kotiin on kivaa palata, veikkan, etta ihan ilman henkista ravistelua siita ei kuitenkaan selvia. Haaveilen kulutusjuhlaan osallistumisesta yltakyllaisissa kaupoissa, mutta samalla mietin, kauankohan kestaa, enenn kuin kulutusjuhla ja ympariston tuhoaminen alkaa jurpia. On mukavaa paasta kayttamaan rahaa ilman, etta takaraivossa koko ajan kolkuttaa, kuinka moninkertaisena nyt tuhlasin Patrickin ja Suzien palkan. Ja silti samalla varmankin poden huonoa omatuntoa, kun hassaan rahani turhuuteen.

En ollut ennen Malawia kunnolla sisaistanyt, kuinka elintarkeaa sade voi olla. Ilmastonmuutos vaikuttaa myos talla, sateet tulevat myohemmin, mutta rajumpina, joten yha useammin ensin on luvassa kuivuutta ja sitten tulvia. Ottaa nyt jo pattiin, etta omalta osaltani pilaan ilmaa lentelemalla pitkin maailmaa. Ja siltikaan en suostuisi matkustamaan Suomeen maitse.

Yksi asia, jolle olemme nauranneet jo ennakkoon, on ihmisten vari. Sori nyt vaan, mutta te kaikki valkonaamat naytatte kylla jarkyttavan kalpeilta ja sairailta. Itse sentaan toivottavasti naytan vahan varillisemmalta ja terveemmalta. Se, etta katukuvassa tulee olemaan melkein pelkastaan valkoisia, tuntuu omituiselta ajatukselta. Se on oikeasti ihan luonnottoman nakoista. Samoin on luonnotonta se jarkyttava kylmyys, mika siella lienee vastassa.

Tanaan oli taas yksi niista aamuista, jolloin totesin, etta ihan oikeasti tykkaan olla taalla. Valilla jurpii pahemman kerran, mutta silti taalla on mukavan erilaista. Lomalle on hienoa lahtea, mutta olen melko varma, etta jalkeenpain on myos mukavaa palata kotiin.