Jouduin tanaan kuskien puutteesta johtuen leikkimaan taksia ja ajamaan ajokortittoman talouosaston kollegan Dedzaan (100 km paahan) tekemaan yhdelle yhteistyokumppanilleni jonkun kirjanpitotarkistuksen ennen kuin yhteistyo voidaan kunnolla polkaista kayntiin. Olin eka aivan raivoissani, mutta itse asiassa keskustelu Lilianin kanssa oli aika mielenkiintoista.

Kyseessa on siis 42 vuotias naimaton ja lapseton malawilainen nainen. Aikamoinen harvinaisuus siis kulttuurissa, missa naimisiinmeno ja lastensaanti maarittavat ihmisarvoa. Lilianin sukulaiset tuntuvat olevan melko menestyvia, eika Lilianilla itsellakaan ole mennyt kovin huonosti. Ensi vuodelle hanella on tavoitteena lopettaa tyoskentely talousosastolla ja aloittaa teologian opinnot USAssa - pitkan tahtaimen tavoittena hanella on valmistua pastoriksi ja palata Malawiin "opastamaan ihmisia".

Lilianilla oli melko vahvoja ennakkoluuloja - (mustat) etela-afrikkalaiset kuulema ovat hirvittavan laiskoja ja epaystavallisia ja kohtelevat  malawilaisia rasistisesti (koska ne(kin) vievat meidan naiset ja tyot). Chewat (Malawin valtavaesto) taas on vahan tyhmaa ja ehka myos laiskaa, tumbukat (Lilianin oma heimo) ovat viisaita, ymmartavat koulutuksen paalle ja syovat terveellista ruokaa.

1,5 h matka taittui yllattavan joutuisasti Lilianin juttuja kuunnellen. Jossain kohti kylla vahan vaivaannutti, ihan kaikkia laakaritarinoita en olisi ehka halunnut tietaan. Kaiken kaikkiaan kuitenkin vaivan arvoinen reissu!