Se pyorii sittenkin. Olin  jo varma, etta joudun itse juoksemaan pitkin kaupunkia metsastamassa meidan paaseja. Vaan kas, ne saatiin sittenkin takaisin. Vahanko hienoa-  nyt voidaan oikeasti matkustaa perjantaina!!!

Pakko sanoa, etta passien saaminen vaati uskomatonta karsivallisyytta, mielistelya ja tekohymya. Se eukko, jonka tehtavana leimojen hakkiminen oli, kiittelikin mun karsivallisyyttani kovasti. Se myos myonsi ihan suoraan, etta jos olisin kerrankin suuttunut sille tai jotenkin korottanut aanta, se ei olisi vaivautunut tekemaan yhtaan ylimaaraista tyota meidan passien eteen. Bitch. Onneksi jaksoin olla muikena, vaikka kuinka sapetti.

Mitenkahan jaksan huomenna keskittya toihin? Pitaa ehka keksia jotain mukajarkevaa, jottei koko paiva mene ihan harakoille.