Eilen potkupallossa kuuntelin sivukorvalla, kuinka joku juhli sita, ettei hanen tyosopimustaan uusittu ja toinen laski paivia toiden loppumiseen. Molemmat juhlivat sita, etta paasevat pian pois maasta. Kumpainenkin on ollut taalla alle vuoden.

Ehka olen omituinen, mutta minusta Malawissa on ihan mukavaa. Onhan se totta, etta tyonteon kannalta tama on todella turhauttava maa. Monet useammassa Afrikan maassa tyoskennellee afrikkalaiset kollegatkin sanovat, etta tama on haastava paikka. Rauhallinen, mutta silti vaikea. Edistys nakyy hitaasti, jos ollenkaan ja kaikki liikkuu eteenpain etanan vauhtia. Maa on kollegojen mukaan kokonaisvaltaisesti takapajuinen, jopa yhta koyhiin naapurimaihin verrattuna.

Monet expatit (etenkin nuoret idealistit) turhautuvat taalla pahan kerran. Kun yleiseen hitauteen lisataan virikkeiden vahyys, ei ole ihme, jos nuori meneva sinkku ei taalla viihdy. Itse osasin ilmeisesti odottaa viela pahempaa, kun minusta taalla on ihan mukiinmenevaa. Ainakin enimmakseen. Onhan se totta, etta tyo turhauttaa valilla suuresti. Jaksan kuitenkin ajatella, etta pienikin askel on askel eteenpain ja mahdollistaa (ehka) ainakin muutaman malawilaislapsen koulunkaynnin.