En tieda, pitako sanonta paikkaansa. Mutta ainakin viikot lentaa niin hirveaa tahtia, ettei perassa meina pysya. Vastahan vietettiin viikonloppua ja nyt on taas jo torstai. Tata vauhtia olen huomaamattani 50 v.

Tavallaan on kivaa, kun aika rientaa. Paasiaislomaan on vahemman aika, mahdolliseen koulutukseen Tansaniassa on vahemman aika, kavereiden vierailuun on vahemman aikaa.... Ja parasta kaikessa, kesalomaan Suomessa on vahemman aikaa. Samalla ajan kuluminen kauhistuttaa. Vuoden loppuun on yha vahemman aikaa ja mun vuositavoitteissani olevat asiat eivat ole lahellakaan toteutumista. Varsinaisen sopimuksen loppumiseenkaan ei oel enaa kuin kohta vuosi. Hui!

Mietittiin eilen kollegan kanssa, onko ajan laskeminen hyva vai huono juttu. Vaikka taalla viihdytaankin, silti samalla mietitan jatkuvasti, kauanko on, etta paasee pois. Ainakin kaymaan jonnekin.  Aika kuitenkin lenta niin vauhdilla, etta kohta (siis ehka syyskuusa) pitanee alkaa miettia, mita sitten, jos ei kolmannen vuoden sopimusta tulekaan. Pomohan jo mua kysyi jaamaan, mutta se saattaakin itse lahtea jonnekin tai sitten unohtaa, etta mistaan jatkosta on koskaan ollutkaan puhetta.