(Kts. edellinen viesti: Sukulaisten ja kavereiden ei tarvitse luea tata, ennen kun ovat meilanneet mulle).

Mid Year Review loppui just. Kipealle jalalle se oli tavallista suurempi koettelemus. Puoli yhdeksasta asti on istuttu neukkarissa ja kuunneltu erilaisia selityksia siita, miksie mitaan saada aikaiseksi tai vaihtoehtoisesti hyvin vahaisten saavutusten suurentelua.

En mitenkaan pysty ymmartamaan takalaista puhelimen kayttoa. Tai siis etta paikalliset joo, mutta etta osa expateistakin. Puhelintahan ei siis ikina laiteta aanettomalle tai edes hiljemmalle. Se on aina taysilla. Tokihan puhelin myos soi vahan valia tai tekstareita pukkaa pisimmalla mahdollisella halyytysaanella. Puheluihin yleensa vastataan ja sitten (SENTAAN) supatetaan, mutta joskus hyvinkin pitkan aikaa. Jotkut puhuvat pokkana aaneen. Kaikkein diskreeteimmat vastaavat ja sitten jattavat huoneen puhuakseen puhelunsa.

Voi herran pieksut. Kuinka tarkeaksi ihminen voikaan tuntea itsensa, jos joka perkeleen puheluun pitaa vastata??? Yleesa kyseessa ovat aina samat ihmiset. Sita puhelinrumbaa katsellessa olen onnellinen, etten kuvitele itsestani liikoja. Joskus on jopa ihanaa, kun ei tarvitse vastata!