Nyt kun toissa alkaa pikku hiljaa helpottaa, on kiire siirtynyt selkeasti muualle. Yksityiselamassa on noin miljoona jarjesteltavaa juttua ja kun niita kaikkia ei mietenkaan voi hoitaa tyoaikana, on tuloksena vaistamatta hoppua iltaisin ja viikonloppuisin. Okei, myonnetaan, kaikki "hoidttavat asiat" eivat todellakaan ole tuikitarkeita. Tiukan paikan tullen voin varmaan jattaa menematta viela kerran hierojalle ja pedikyyriin - vaikka mieli kylla viela kovasti tekisi. Kunhan nyt saisin suurimmat laskut etukateeen maksettua (taalla on jostain syysta ihan helvatan vaikeaa, jollie mahdotonta saada mitaan laskuja etukateen) ja mielellaan auton moottoriasian jollain tapaa jarjestymaan.

Viikonloppuna tuli jarkattya laksiaisetkin. Lukuisista viime hetken peruutuksista huolimatta oli oikein mukavaa. Pakko tosin vaan todeta, ettei kroppa enaa kesta tuntien emannointia. Ekaa kertaa jalat turposivat varsin muhkeasti ja lonkkia sarki koko sunnuntain. Olo oli muutenkin sunnuntaina ihan krapulainen, kun nukkumaanmeno lykkantyi tunneilla normaaliin verrattuna. Ihan vahan on kuitenkin pakko marmattaa vieraiden tuliaisista - joka ikinen kun toi mukanaan viinipullon. Ihan kivaa kokonaisuuden kannalta, mutta entas mina??