Ihmettelin aamulla, kun toinen (meidan salainen suosikki) yovartijoista oli aamulla viela paikalla. Joskus kay niin, ettei seuraavan vuoron vartija tulekaan ja silloin meita saatetaan pyytaa soittaman firmaan ja pyytamaan tuuraajaa. Olin jo tarttumassa luuriin, kun poika sai kakistettua, etta tanaan ei varmaankaan ole tulossa ketaan hanen tilalleen. Etta vartijafirman kaikki vartijat ovat tanaan kuulema lakossa. Toiveena olisi lisaa palkkaa.

Enka kylla voi muuta kuin olla samaa mielta. Tyo sinallaan on aarimmaisen helppoa - lahinna vartijat toimivat yksityishenkiloilla portin avaajina, mita nyt joskus kiertavat talon ympari tarkistamassa, etta kaikki on ok. Jos rosmo kuitenkin tulisi, vartijat tuskin voisivat tehda mitaan, silla heilla ei ole minkaan sortin asetta (pamppuja tms) eika radota, puhelinta tai muuta yhteydenottomahdollisuutta paakonttoriin. Yksi paniikkinappuloista on ulkona salaisessa paikassa, eli sita painamalla apua voisi tarvittaessa halyyttaa.

Paivat ovat kuitenkin pitkia, vuoro kestaa kerrallaan 12 tuntia. Toissa ollaan kuutena paivana viikossa, joko aamu kuudesta ilta kuuteen tai toisin pain. Palkka on suoraan sanottuna surkea. Kayttamasamme firmassa vartijat saavat 4,000 kwachaa eli suunnilleen 20 euroa kuussa seka uniformun. Me maksamme pojille pienta palkanlisaa, jotta tulot edes jossain maarin riittaisivat menoihin. Vartijafirma otta valista ihan hillittomat operointikulut, silla meille yki vartija maksaa kuussa 18,000 kwachaa. Jote lakkoilkaa pojat, lakkoilkaa!

Hassua kylla, jos ei tietaisi lakosta, sita ei valttamatta huomaisi millaan tavalla. Ketaan ei nay barrikadeilla. Malawilaisia ei kovin helpolla taida saa julkisesti protestoimaan.