Paluu takaisin arkeen on ottanut aika koville. Jo keskiviikkona olin kehittanyt sellaisen tyostressin, etta teki mieli paiskata hanskat tiskiin ja sanoa, etta pitakaa kehityksenne. Loppuviikosta alkoi rutiini kuitenkin jo loytya ja moni asia alkoi vahitellen hymyilyttaa.

Eristyisesti nauratti yhtena iltana kotona. Suzie on hyva tyontekija ja hanella on selkea kasitys siita, miten asioiden tulisi olla. Niinpa tavarat joskus vaihtavat paikkaa aivan yllattaen. Nain kavi mm. keittion kaapeille alkuaikoina. Talla kertaa yllatys loytyi makuuhuoneesta. Nukuin ensimmaiset yot t-paidassa, kun en ollut jaksanut kaivaa yopaitaa kaapin katkoista. Suzie oli vaihtanut loppuviikosta lakanat ja samalla ilmeisesti todennut, etta nukun vaarassa asussa. Niinpa han oli etsinyt yopaidan ja viikannut sen t-paidan sijaan tyynylle...