Keskiviikosta perjantai-iltaan oltiin Mzuzussa (pohjois-Malawissa) workshoppia pitamassa. Tilaisuus oli ihan menestyksekas, vaikka pomo tekikin torkeat oharit ja jatti loppupeleissa kokonaan tulematta paikalle. Koko alkuviikon se tuskaili, etta perille on niin pitka matka, keskiviikkona se vaitti tulevansa perassa torstaina ja lopulta koko aijaa ei nakynyt missaan. Ei muuta, mutta jouduin aika pahaan valikateen ja vastailemaan kysymyksiin, joihin oltaisiin oikeastaan tarvittu pomon mielipiteita.

Workshop loppui perjantaina klo 16.30. Virallinen kuljetus firman bussilla olisi ollut lauantaiaamuna. Mina ja kollega kuitenkin haaveiltiin kumpikin unista omassa sangyssa ja niin paadyimme ottamaan paikallisen "luksus"bussin kohti Lilongwea klo 17 perjantaina. Bussimatkustaminen yolla on taysin vastoin jotain meidan ohjesaantoa (apparently...) ja sihteerimme olikin kauhuissaan kuullessaan meidan suunnitelmastamme.

Bussi oli ihan ok. Se oli normaalin kokoinen (minibussilla en suostu kulkemaan pitkia matkoja, koska niiden kuskit ajavat kuin hullut ja joka viikko lehdesa on uutisia minibussionnettomuuksista, joissa kaikki matkustajat kuolivat) ja ihan siisti. Istuimia oli 2+3 ja valissa oleva kaytava oli sangen kapea. Polville oli tilaa noin 20 cm ja jopa meikalaisen toppojalat osuivat edessa olevan istuimen selkaan. Moottorissa oli selvasti jotain vikaa ja ylamaissa mentiin kavelyvauhtia.

Suhtauduttiin kuitenkin matkustamiseen malawilaisittain, eli tyynesti, silla oltiinhan kuitenkin matkalla kotiin. Ekaa kertaa alkoi epailyttaa siina vaiheessa, kun kurvattiin paatielta kohti Mzimbaa kahden tunnin matkustamisen jalkeen. Mennessa Mzimban ja Mzuzun valissa oli ollut vain tunnin matka... Tokaa kertaa pantaa kiristi siina vaiheessa, kun varsinainen luksusbusi (johon ei enaa ollut ollut lippuja) ohitti meidat huikeaa vauhtia. Se ei vissiin pysahdellyt pikkukaupungeissa ja tahti oli muutenkin rutkasti reippaampaa. Kolmatta kerta kirosin silloin, kun bussi tayttyi aariaan myoten ja kaytavalla seisten matkustavat tyypit nojailivat minun istuimeeni.

Paastiin kuitenkin elavana perille. Matka-aika oli 6,5 tuntia, eli vain 2,5 tuntia enemman kuin mennessa. Mutta lauantaiaamuna oli silti IHANAA herata omasta sangysta!