Viime sunnuntaina yhdet vanhat kaverit tulivat kaymaan Malawissa. Iltapaivalle oli buukattu hengailua heidan kanssaan tassa aika lahistolla, mutta siipalla oli tarkea tekeminen (=jalkapallon katselu) kesken, enka jaksanut odotella pelin loppumista. Sattui olemaan harmaa, mutta kuiva paiva, ja tajusin, etta kerrankin voisimme kavella Tirpan kanssa maaranpaahaamme. Kaveleminen oli niin nastaa (hiertavista kengista huolimatta), etta paatin harrastaa sita useammin.

Niinpa kuluneella viikolla pakkasin neidin kahtena iltana vaunuihin toiden jalkeen. Puoli kuudelta ei viela ole pimeaa, mutta aurinko ei paista enaa kuumasti eika palamista tarvitse samalla tavalla hysteerisesti varoa kuin paivasaikaan. Kellonaika tosin rajoittaa pahasti kavelyn pituutta, silla kotona on oltava katannossa kuudelta tai hyvin pian sen jalkeen.

Tana aamunakin oli ihanan pilvista, joten paatin oikein pitkalle lenkille. Aurinko pilkisteli aina valilla, mutta ilma tuntui kohtalaisen viilealta. Varustin Tirpan pitkahihaisella, pitkilla housuilla ja hatulla, paljaaksi jaaneen ihon valelin lasten aurinkorasvalla. Itseani en tietenkaan musitanut suojata mitenkaan. Arvatkaa vaan, olisko kavelyn aikana pilvista? Joo ei ollut. Neiti nukkui tyytyvaisena karryissaan silla aikaa kun mutsi hankki auringonpistosta. Mutta kylla teki kutaa. Oltiin kapottamassa yhteensa 1h 20 min, mika taitaa olla pisin aika taalla yhtajaksoisesti ulkona sitten viime vuoden maaliskuun... Syksylla oli paivisin ihan liian kuumaa ja aurinkosita ja iltaisin olin duuni jalkeen kuollut. Mutta kylla taa tasta taas lahtee: talle illalle suunnittelin jo toista, vahan lyhyempaa vaunulenkkia!