Pakko myontaa, etta paljon pelkaamani tyontekijoiden palkkaaminen on osoittautunut ihanaksi asiaksi. Etukateen minua huoletti, miten osaan antaa tehtavia ja olla kuitenkin riittavan ystavallinen, mutta en lopero. Onneksi ei huoleta enaa. Sovimme Patrickin (puutarhuri) ja Suzien (kodinhoitaja) kanssa alussa, etta heidan tehtavansa olisivat puutarhan hoito, siivous ja pyykkays ja tyoviikko kestaisi maanantaista perjantaihin.

Muuta ei olekaan sitten tarvinnut sanoa. Pariskunta on ihanan oma-aloitteinen, huomaavainen ja ahkera. Minun ei tarvitse antaa mitaan erillisia ohjeita, kun asiat hoituvat muutenkin. Parasta on se, etta pariskunta tekee tyot silla aikaa, kun olen poissa, joten kotona ollessani minun ei tarvitse vaivaantua heidan tyoskentelystaan, vaan voimme keskittya rupatteluun tai mina voin leikkia heidan poikansa kanssa. 

On aivan fantastisen ihanaa tulla siistiin kotiin, jossa aamulla likavaatekoriin jatetyt vaatteet ovat ilmestyneet puhtaina ja silitettyina takaisin kaappiin. Lisaksi pariskunta huolehtii minusta muutenkin - esimerkkina mainittakoon, etta jouduin sunnuntaina palauttamaan lainapeiton enka paassyt autottomana ostamaan uutta. Paatin nukkua pyyhkeen alla. Illalla ovelta kuului koputus - Suzie tuli heikolla englannillaan kyselemaan, tarvitsenko peittoa. Vahan aikaa meni, ennen kuin tgajusin, mita han yrittaa sanoa. Olin superkiitollinen peitosta, sen alla oli paljon mukavampaa nukkua kuin pyyhkeen. Yritan vastineeksi olla heille mahdollisimman huomaavainen ja kohtuullinen toiveissani ja ehka antaa joskus jotain pikku palkkioita kiitokseksi.