Se on omituista, etta valilla kokotan taalla toimiston syovereissa eika tiedossa ole yhden yhta matkaa minnekaan. Sitten tulee joku kahden viikon jakso, jolloin ryntailen suuna paana ympari maata enka kerekea kayda kotona kuin hakemassa puhtaita vaatteita. Sitten taas istun toimistolla kuukausi kaupalla ja huokailen, kuinka tekis hyvaa paasta kentalle. Kas kun ei sinne kentalle viitsi matkustaa, jos ei siella ole meneillaan mitaan.

Huomenna menen Salimaan, perjantaista sunnuntaihin Mulajeen. Keskiviikko aamuna suunnataan kohti Nenoa ja Chikwawaa ja sielta paludutaan perjantai-iltana. Tiistaina lahdetaan Blantyreen, sielta menen mahdollisesti (jalkapallomatkalle) Mosambikiin viikonlopuksi ja Mosambikista sunnuntaina tarvitsen kyydin Zombaan koko viikoksi. Huoh. Uuvuttaa jo etukaten moinen riuhtominen. Pitaa ottaa matka kerrallaan ja olla ajattelematta niita kaikkia muita. Sattuu vaan huonoon saumaan, kun tahan vuodenaikaan on muutenkin toimistossa hassakkaa ihan riittamiin.

Tata vauhtia ihan just kohta on joulu. Tana vuonna ei matkustetakaan Suomeen sita viettamaan, mutta kaikki halukkaat vastaanotetaan viettamaan sita tanne (etenkin jos lupaa tuoda mukanaa ruokatuliaisia!)